John Vikströmin mielestä yksi hienoimpia virsiä on Kosketa minua Henki.
Vikströmin virsilista
John Vikström kertoo elämänsä virsistä.
Emeritus-arkkipiispa John Vikströmille virsistä tuli tärkeitä ja laulamisesta luonnollinen osa elämää jo lapsuudessa — vaikka hän sanoo, ettei ole kummoinenkaan laulaja.
— Äitini lauloi melkein aina, kun hän puuhaili kotona. Isä soitti urkuja. Asuimme Kruunupyyssä koululla, jossa isäni toimi opettajana. Virsien lisäksi meillä laulettiin kansanlauluja ja hengellisiä lauluja. Äidin tausta oli lestadiolaisuudessa.
Vikströmien kotikieli oli ruotsi. Kaikkia John-pojan lapsuuden lauluja ja virsiä ei ole vieläkään suomennettu. Lastenvirsiä Mä silmät luon ylös taivaaseen ja Ystävä sä lapsien on kuitenkin laulettu pitkään molemmilla kielillä.
— Myös pyhäkoulussa laulettiin paljon. Äidin kanssa laulaminen on kuitenkin jäänyt erityisesti mieleeni varmaankin siksi, että isäni oli sodassa alusta loppuun, muistelee vuonna 1931 syntynyt John Vikström.
Nuorena Vikström osallistui kristilliseen teinitoimintaan koulukaupungissaan Kokkolassa.
— Luimme Raamattua, keskustelimme ja lauloimme. Teimme matkoja toisiin seurakuntiin. Teinivuosien hengellisistä lauluista muutamat, kuten On Jeesus nimi ihanin ja Ei laulamasta lakkaa, päätyivät myöhemmin virsikirjaan.
Kirkkovuoden vaiheista ja sen juhlista John Vikströmin mieleen on jäänyt lapsuuden ja nuoruuden ajalta erityisesti adventti.
— Adventtikirkossa tuntui juhlalliselta, kun trumpettifanfaarit kaikuivat lehteriltä. Samaa tunnelmaa on adventtivirressä Te laaksot notkot nouskaa. Sen sanat on kirjoittanut suomalainen runoilija Frans Mikael Franzén.
Joulunajan virsistä on Vikströmille läheisin se kaikkein tunnetuin eli Enkeli taivaan.
— Useinkaan ei muisteta, että Martti Luther kirjoitti Enkeli taivaan joulunäytelmäksi omalle perheväelleen. Virsi tarjoaa perheen jäsenille eri rooleja. Siinä on enkeleiden lisäksi omat säkeistöt paimenille ja kansalle, joka lähtee Betlehemiin.
Vikström kertoo joskus arkkipiispana ollessaan pitäneensä jouluaaton hartauden Enkeli taivaan -virrestä. Perinteenä on, että arkkipiispa pitää Turun tuomiokirkossa aattohartauden kello 16.
— Silloin kirkko on täynnä ihmisiä. Piti pitää huolta, ettei puhu samasta aiheesta kuin edellisenä vuonna. Niinpä sitten yhtenä vuonna ehdotin, että tutun virren voisi löytää uudelleen katsomalla sitä uusin silmin.
Toinen tärkeä jouluvirsi Vikströmille on En etsi valtaa, loistoa. Suomenkielisessä virsikirjassa se alkaa sanoilla Ei valtaa, kultaa, loistoa.
— Virsi on ollut ruotsinkielisessä virsikirjassa kauemmin kuin suomenkielisessä. Siinä on Sakari Topeliuksen sanat.
Arkkipiispana John Vikström toimi kuusitoista vuotta vuoteen 1998, jolloin jäi eläkkeelle. Hänen kaudellaan päätettiin uuden virsikirjan lisäksi uudesta raamatunkäännöksestä, kirkkokäsikirjasta ja kirkkolaista.
— Isoista projekteista rakkain ja raskain oli virsikirja. Sen käsitteleminen ei ollut mikään kuiva työ senkään takia, että kirkolliskokouksen jäsenet olivat hyvin aktiivisia. Tavoitteena oli, että virsikirjaan saadaan lauluja kaikista herätysliikkeistä.
Virsikirja hyväksyttiin lopullisesti päivän mittaisessa ylimääräisessä istunnossa. Suomenkielistä virsikirjaa käsiteltiin aamusta iltakahdeksaan, ja sitten oli vielä edessä ruotsinkielinen virsikirja.
— Kokous kesti yömyöhään. Se oli minulle puheenjohtajana ankara haaste. Seuraavana päivänä minulle tuli stressistä ja rasituksesta vyöruusu.
Kaikesta huolimatta virsikirjaprojekti oli Vikströmille mieleen.
— Niillekin, jotka eivät käy juurikaan kirkossa, voivat virret olla siteenä kirkkoon ja seurakuntaan. Virret puhuttelevat tunne-elämää. Nykyaikana on usein aivan liikaa sanoja, ja ne ovat kärsineet inflaation kirkossakin. Siksi virsistä ja musiikista on tullut entistä tärkeämpi osa seurakunnan elämää.
Musiikin ja laulamisen tärkeydestä kertoo Vikströmin mukaan myös Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksien suosio.
Nykyvirsikirjan hienoimpia uusia virsiä on John Vikströmin mielestä Kosketa minua, Henki, jonka sanat on kirjoittanut Pia Perkiö.
— En edes tiedä, kuinka monille kielille virsi on käännetty. Muuallakin on huomattu, kuinka osuvasti virsi puhuu Pyhän Hengen kosketuksesta ja ihmisten tarpeesta tulla kosketetuiksi.
— Ihmiset kaipaavat pyhän kosketusta, mutta jumalanpalvelukset ovat usein sellaisia, etteivät ne kosketa. Niissäkin tilanteissa tämä virsi muistuttaa hienosti, että Jumala on läsnä rukouksessa ja jumalanpalveluksessa. Pyhän Hengen aikamuoto on preesens. Pyhä Henki on läsnä tässä ja nyt.
Pyhää Henkeä rukoilevista ja puhuttelevista virsistä Vikströmillä on mielessään myös virsi Oi Pyhä Henki, Herramme. 800-luvulta peräisin olevat sanat veisattiin jokaisessa pappisvihkimyksessä, jonka hän toimitti piispana.
Uudemmista virsistä on rakas myös Liekkejä on monta.
— Liekkejä-virsi on pohjoismaista alkuperää ja syntynyt viime vuosisadan loppupuolella. Nuorten keskuudessa suosittu laulu tuli minulle rakkaaksi ekumeenisissa kokouksissa. Junttasin sen virsikirjaan aivan viime vaiheessa.
Vikström monistutti laulun, ja se jaettiin kirkolliskokouksessa edustajien paikoille.
— Pyysin piispa Yrjö Sariolaa ehdottamaan virren ottamista virsikirjaan. Hän on minua suurempi auktoriteetti virsiasioissa.
Toki Vikströmillä itselläänkin riittää perusteita virren puolesta. Virren kuvakieli on ymmärrettävää: on monia liekkejä, mutta yksi valo, tai paljon oksia, mutta yksi runko.
— Virsi puhuu erilaisuudesta ja yhteydestä. Erilaisuuden sietäminen on niin yhteiskunnassa kuin kirkossakin usein vaikeaa, vaikka juuri erilaisina jäseninä muodostamme yhdessä yhden ruumiin. Se on kirkossa alkuperäinen totuus.
Sukupolvien yli ulottuvasta yhteydestä kertoo John Vikströmille virsi Myös isämme uskoivat ennen. Ruotsista tullut virsi oli Pohjanmaalla suosittu hengellinen laulu ennen kuin päätyi virsikirjaan.
— Virsi puhuttelee minua syvältä. Sitä laulettiin paljon nuoruusvuosinani. Se puhuu hengellisestä herätysliikkeestä, joka pysyy uskollisesti kirkon seinien sisäpuolella.
Suomen historia, kansakunnan dramaattiset vaiheet ja isän sotavuodet näkyvät muutenkin John Vikströmille tärkeiden virsien valikoimassa. Jo sota-aikana hänelle tuli läheiseksi virsi Jumala ompi linnamme.
Piispan työhön kuuluivat piispantarkastukset. Niihin kuului usein työpaikkojen, koulujen ja tehtaiden lisäksi käynti vanhainkodissa. Jos vanhukset saivat itse valita virret, laulettiin aina Kiitos sulle, Jumalani sekä Päivä vain, ja hetki kerrallansa.
— Nuo virret kertovat turvallisuuden tarpeesta ja turvallisuuden tunteesta. Siitä, mitä kristillinen usko voi merkitä elämänsä loppuvaiheita elävälle vanhukselle. Samalla virsien valinta kertoo myönteisestä elämänasenteesta. Jumala on ollut ja on lähellä kaikenlaisissa, niin ruusuisissa kuin ohdakkeisissakin, elämänvaiheissa.
Virret ja laulut voivat kantaa silloinkin, kun muu henkinen apu tavoittaa enää heikosti.
— Lestadiolaissaarnaajalla oli tapana käydä äitini luona vanhainkodissa. Vielä muutamaa päivää ennen kuolemaansa äitini, joka oli dementoitunut, osasi saarnaajaa enemmän virrensäkeistöjä.
John Vikström kertoo rakkaimmista matkavirsistään to 10.11. klo 19 Myyrmäen kirkossa. Virsiä esittävät muun muassa Jorma Hynninen ja Esa Ruuttunen. Vapaa pääsy, ohjelma 10 euroa.
Jaa tämä artikkeli: