Abee Kromah (vas.), osallistuu Kirkon Ulkomaanavun järjestämään viljelykouluun Liberiassa. Hän aikoo käyttää oppejaan oman viljelmän perustamiseen. Nyt viiden lapsen yksinhuoltaja elättää perheensä kassavatilkulla ja pyykkäämällä ihmisten vaatteita purolla. Kuva: Ville Palonen www.palonen.fi
Viljelykoulu auttaa alkuun Liberiassa
Ebolan jälkeen elämä on rakennettava alusta Liberiassa. Viljelykoulussa kaikki opetus tapahtuu pellolla.
Rytmikäs laulu kuuluu kauas Kpendekorin kylän liepeiltä Liberian Sierra Leonen vastaisella rajalla, Grand Cape Mountin maakunnassa.
Kyläläiset ovat kokoontuneet yhteiselle pellolle kitkemään ja hoitamaan ruohokatoksen alle lavalle perustettua taimitarhaa.
Tämä on viljelykoulu.
”Olemme oppineet viljelemään lehmäpapua, istuttamaan kassavaa kohopenkkiin ja tietämään oikeat istutusvälit eri kasveille”, kertoo Abee Kromah.
Yksivuotias Sekou Kromah keikkuu pellolla mukana äidin selässä liinassa, vanhemmat lapset ovat koulussa.
”Kokeilemme uusia viljelytekniikoita ja uusia lajikkeita. Uutena lajikkeena viljelemme esimerkiksi lehmä- lei mustasilmäpapua. Siitä saa hyvän hinnan”, sanoo Dayton P. Karngar, toinen hankkeeseen kouluttajaksi palkatuista maatalousteknikoista.
Ebolan jälkeen aloitetaan alusta
Viljelykoulu on osa hanketta, jolla Kirkon Ulkomaanapu tukee rajaseudun köyhien kylien toipumista Liberiaa piinanneesta ebola-epidemiasta. Yhteensä Liberiassa tartunnan sai yli 10 000 ihmistä ja tautiin kuoli 4 800.
Liberian hallitus julisti hätätilan, sulki maan rajat kuukausiksi ja rajoitti liikkumista alueelta toiselle.
”Ebolan aikana oli hyvin vaikeaa. Veljeni sairastui ja kuoli”, kertoo Kromah. Hän on 27-vuotias viiden lapsen yksinhuoltaja. Ensimmäisen lapsensa hän sai vain 13- tai 14-vuotiaana, ihan tarkkaan ikää hän ei muista.
”Minulla ei ole enää voimia, ei käsiä huolehtiakseni lapsistani”, Kromah huokaa.
Saadakseen vähän rahaa hän pesee vaatteita ihmisille. Vaikka koulu on ilmainen, koulupuvut ja -tarvikkeet on kustannettava itse.
Suurin osa maaseudun viljelijöistä elää lähes omavaraistaloudessa. Oman pellon tuotteiden myynti antaa usein ainoat rahatulot.
Ebolan aikana myös koulut suljettiin ja suuret kokoontumiset, kuten markkinat, kiellettiin. Kaupankäynti hyytyi ja toimeentulo vaikeutui. Sosiaalinen kanssakäyminen väheni, kun ihmiset pelkäsivät liikkua ja koskettaa toisiaan.
Toivon, että perheeni voi elää onnellisena, kuten ennen ebolaa.”
Työkalut ja siemenvilja tulevat tarpeeseen
Naisten kuokat viuhuvat, kun he antavat rikkaruohoille kyytiä. Viljelykoulussa ei istuta pulpeteissa vaan kaikki opetus tapahtuu pellolla.
Kyläyhteisö on antanut pellon viljelykoulun käyttöön. Mukaan kouluun ovat päässeet kaikki halukkaat kyläläiset.
Viljelykoulu on seurakuntien ja ulkoministeriön rahoittaman hankkeen kolmas vaihe. Maaseudun ihmisten ruokaturvaa parantava hanke toimii Liberian ja Sierra Leonen rajalla, kahdessa maakunnassa molemmissa maissa.
|
Gohnin kylässä ainoa reitti viljelykoulun pellolle kulkee puron päälle rakennettua pitkospuuta pitkin. Myös sato pellolta kotiin ja myyntiin kuljetetaan tätä kautta. Kuva: Ville Palonen www.palonen.fi |
Viime kesäkuussa järjestettiin siemen- ja työkalumessut.
Tuhannelle perheelle molemmin puolin Liberian ja Sierra Leonen rajaa jaettiin kuponkeja, joilla he pystyivät ostamaan tarvitsemiaan työkaluja ja siemenviljaa sekä vihannesten siemeniä.
Perheille myönnettiin myös pieni matka-avustus. Joidenkin olisi muuten käveltävä jopa kymmenen tunnin matka päästääkseen ostamaan tarvikkeita tai saavuttaakseen muita peruspalveluja.
”Monet viljelijät joutuivat ebolan aikana syömään siemenviljansa, kun he eivät voineet myydä tuotteitaan, eikä myöskään ollut mitään ostettavaa”, kertoo Ulkomaanavun humanitaarisen avun koordinaattori Anaïs Marquette.
”Siksi hankkeen toisessa vaiheessa jaoimme yhteensä 500:lle vaikeassa asemassa olevalle perheelle, kuten nuorille yksinhuoltajille tai vammaisille 90 dollarin arvosta käteistä. Ihmiset pystyivät ostamaan esimerkiksi siemenriisiä tai maksamaan velkansa pois. ”
Abee Kromah haaveilee omasta viljelmästä
Viljelykoulu jatkuu vuoden 2016 maaliskuun loppuun, ja suosio on ollut suuri. Kouluja on perustettu 20 kylään. Aluksi ryhmissä oli mukana 5–15 ihmistä kussakin, mutta nyt jokaisessa on jo yli 20 jäsentä.
”Haaveenani on perustaa oma viljelmä. Olen jo oppinut kasvattamaan chilin taimia ja siirtämään ne pellolle. Pavuista, kassavasta ja chilistä saisin myyntituloja”, sanoo Abee Kromah.
”Toivon, että perheeni voi elää onnellisena, kuten ennen ebolaa.”
Hyvästellessä ei halata eikä kätellä. Ihmiset ovat vielä varovaisia, vaikka viimeiset tapaukset Liberiassa todettiin kesäkuun lopussa, ja maa on julistettu vapaaksi ebolasta.
Lue lisää Kirkon Ulkomaanavun työstä Liberiassa.
Hauras Liberia
Inhimillisen kehityksen indeksissä sijalla 175 kaikkiaan 187 maasta.
Hauras valtio kärsi sisällissodasta 1989–1996 ja 1999–2003.
84 prosenttia väestöstä elää alle 1,25 dollarilla päivässä.
Väkiluku 4,3 miljoonaa.
Työvoimasta noin 60 prosenttia työskentelee maataloudessa.
Tärkeimmät vientituotteet: kumi, kaakao, palmuöljy.
Ebola tappoi 2014–2015 yhteensä 4 800 liberialaista ja tartunnan sai yli 10 000, viimeiset tapaukset kesäkuun lopussa 2015.
Lähteet: UNDP, FAO
Abee Kromah kertoo viljelykoulusta:
https://www.youtube.com/watch?v=tpXv42QeieA&feature=youtu.be
Espoon seurakunnat lahjoitti vuonna 2014 katastrofivaroista 60 000 euroa ebola-kriisin torjuntaan ja epidemian uhrien hädän lievittämiseen Länsi-Afrikassa eli Liberiaan, Sierra Leoneen ja Guineaan.
Jaa tämä artikkeli: