Ville Rannan ei pitäisi koskea pyhään
Ajatus siitä, että jokin tai joku on pyhää, on mielestäni tärkeä voimavara ihmiselle. Sen lisäksi, että itse kullakin on omat pyhänsä, on yhteisöillä ja kansakunnilla omia yhteisiä kuvastoja. Ne voivat olla pysyviä tai muuttuvia, jopa ikuisia.
Jokainen tarvitsee eri määrän pyhää, pyhinä pitämiään asioita. Hakeudumme mielellämme paikkoihin, tilanteisiin tai sellaiseen seuraan, jossa voimme saada kauneuden, arvostuksen, ilon ja ihmettelyn kokemuksia jonkun suuremman äärellä.
Onko tärkeää vielä pitää kiinni yhteisen kuvastomme osista, vai eikö säilyttäminen enää olekaan arvokasta? Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa voisimme saada uutta voimaa pyhästä, muuttumattomasta. Se voisi antaa perspektiiviä ja rohkeutta, jolla arvioimme asioiden todellisen arvon ja merkityksen.
Minun kuvastossani seimi on jouluun liittyvä pyhä mielikuva, ja haluan sen sellaisena pitää. Ville Rannan piirros (Kirkko ja kaupunki 8.12.) oli näin joulun alla vastenmielinen juuri tästä syystä. Hän käytti yhteistä kuvastoamme taustanaan oman asiansa esiintuomiseen. Tämä on todellisuutta kaikkialla, mutta olisiko meillä uskallusta jättää jotain "rauhaan", koskemattomaksi, muuttumattomaksi, pyhäksi?
Päivi Lebedeff
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: