Uutta ja vanhaa. Sofia Joonsin ja kumppanien musiikki perustuu viron-ruotsalaisiin kansankoraaleihin.
Virolaismusiikissa on menneisyyden kaikuja
Kirkko soikoon -festivaaleilla on esillä lauantaina 20.4. Suomessa vähemmän kuultua virolaista musiikkia, johon liittyy osaltaan tapahtuman sivullisuuden teema. Tuomiokirkon kryptassa Heinavanker-yhtye esittää johtajansa Margo Kõlarin virolaisiin runolauluihin säveltämää hengellistä musiikkia.
Kääntäjä Eva Lille , joka oli 1990-luvun alussa virolaista kulttuuria Suomessa edistäneen Tuglas-seuran toiminnanjohtaja, selvittää, millainen asema hengellisellä musiikilla oli Neuvosto-Virossa.
– Hengellinen musiikki oli muun kirkollisen toiminnan ohella Neuvostoliiton vallan aikana Virossa ankarasti rajoitettua. Esimerkiksi maan tunnetuimpiin säveltäjiin kuuluva Arvo Pärt sävelsi vuonna 1968 teoksen Credo , joka sai esityskiellon kantaesityksensä jälkeen.
– Sen sijaan 1972 perustettu, barokki- ja renessanssimusiikkia esittävä Hortus Musicus sai esiintyä, yhtyeen musiikkia ei kai koettu niin vaaralliseksi. 80-luvulla nuoret muusikot puolestaan alkoivat ammentaa vaikutteita muun muassa virolaisesta virsilauluperinteestä.
Tärkeimpänä virolaisen kulttuurin musiikillisena hedelmänä Eva Lille pitää vuodesta 1869 Tallinnassa pidettyjä laulujuhlia, joissa esitettiin myös hengellistä musiikkia. Laulujuhlia oli lupa järjestää Neuvosto-Viron aikanakin, vaikka niihin kätkeytyi syvää kansallistietoisuutta. Niistä sai alkunsa Viron uusi itsenäistyminen: 1980-luvun lopulla Tallinnan laulukentällä järjestettiin öisiä laulujuhlia, joihin saattoi osallistua jopa 200 000 virolaista.
Suomenlinnan kirkossa esiintyy virolainen yhtye Strand…Rand, jonka muodostavat Sofia Joons , Robert Jürjendal ja Mall Ney . Yhtyeen musiikki tuo esiin Virossa eläneen vähemmistön, sillä se perustuu vironruotsalaisilta saarilta lähtöisin oleviin kansankoraaleihin. Menneen ajan riipaisevat tarinat ovat saaneet uuden musiikillisen muodon.
Monelle voi olla uutta se, että Virossa oli vielä 1940-luvun alussa saaria, joissa asui Ruotsista muuttaneita vironruotsalaisia. Kun Neuvostoliiton joukot valtasivat Viron vuoden 1944 syksyllä, pakeni suuri osa vironruotsalaisista Suomen kautta tai suoraan Ruotsiin.
– Arvellaan, että noin 60 000–100 0000 virolaista pakeni 1940-luvulla länteen, Suomen ja Ruotsin lisäksi USA:han, Kanadaan ja Australiaan. Täältä pyrittiin siirtymään muualle, koska Suomen oli palautettava Neuvostoliittoon tänne paenneet virolaiset ja inkeriläiset. Vain suomalaisten kanssa naimisiin menneet saivat yleensä jäädä, Eva Lille kertoo.
Neuvostoliiton rautaesirippu etäännytti naapurimaat toisistaan, mutta uusi yhteys virolaisten ja suomalaisten välillä syntyi, kun laivaliikenne alkoi vuonna 1965 uudestaan Viron ja Suomen välillä.
Marjo Kytöharju
Jaa tämä artikkeli: