Palveluksessa. Trenkipoika-levyn nimi on moniselitteinen. Se voi viitata lapualaiseen Ketoolan Jukkaan, jonka tarina kerrotaan levyllä. – Yhtä hyvin se voi viittoa nasaretilaiseen ihmisten palvelijaan, kertoo laulaja ja lauluntekijä Laura Sippola. Kuva: Jani Laukkanen
Virren viemänä
Virsi on kokenut uuden tulemisen. Vielä 30 vuotta sitten virsilaulun ounasteltiin hiipuvan, mutta se osoittaa elinvoimansa yhä uudelleen.
Laura Sippola on helsinkiläinen pianisti, laulaja ja lauluntekijä, joka julkaisi yhtyeineen tänä syksynä äänitteen nimeltä Trenkipoika. Levyllä soivat Siionin virret, ja lisänä on muutamia pohjalaisia kansansävelmiä sekä Sippolan omia sävellyksiä.
Kolme aikaisempaa sooloalbumia julkaissut Sippola on lauluntekijä, joka on pitkään luotsannut tasokasta Tuki-yhtyettään. Myös muille artisteille musiikkia säveltänyt Sippola tekee parhaillaan taiteellista tohtorintutkintoa Sibelius-Akatemiassa.
Trenkipojallaan Sippola liittyy niiden tunnettujen suomalaisten muusikkojen joukkoon, jotka ovat julkaisseet oman virsilevynsä: Samuli Edelmann, Jukka Tolonen ja Jukka Perko.
Mikä sai hänet tarttumaan virsiin?
Sippola kertoo, että Trenkipoika-levy sai alkunsa sattumalta. Hän toimi vuonna 2010 Spelit-festivaalin taiteellisena johtajana ja halusi toteuttaa konsertillisen eteläpohjalaista kansanmusiikkia.
– Jutellessani kansanmusiikin emeritusprofessori Heikki Laitisen kanssa, hän harmitteli sitä, kuinka polskia ja rekilauluja hyödynnetään, mutta veisuu ja Siionin virret erityisesti ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Laitinen tiesi kertoa Siionin virsien olevan ainoa kansanlauluista koottu virsisävelmistö.
Muusikko Sippola päätti toteuttaa konsertin Lapuan tuomiokirkossa.
– Loppuaplodien päätteeksi yleisö nousi seisomaan ja veisasi moniäänisesti Herraa hyvää kiittäkää B-sävelmällä – melismointi eli sävelen tavukohtainen kuviointi kun on lakeuksien tyyli. Bändini soittajat olivat sekä ihmeissään että ihastuksissaan. Hetki sai kieltämättä kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä, se oli niin koskettavaa, kertoo Laura Sippola.
Konsertin jälkeen ihmiset kerääntyivät soittajajoukon luokse kiittämään, erityisesti virsisovituksista, ja vaativat kuulla niitä levyllä.
– Muistan ajatelleeni, että idea olisi varmaankin mahdoton toteuttaa, mutta ajatus jäi kuitenkin muhimaan päähäni. Oletin, ettei levy-yhtiöni lähtisi moiseen projektiin, joten yllätyin, kun sieltäkin suunnasta näytettiin vihreää valoa. Bändini oli aluksi hieman epäluuloinen. Mutta mitä pidemmälle projekti kulki, sitä enemmän hekin innostuivat.
Virsi on kokenut viime vuosikymmenien aikana uuden tulemisen. Tunnettujen artistien lisäksi virsilevyjä ovat tehneet myös klassisen musiikin laulajat ja orkesterit, kuten Sinfonia Lahti Osmo Vänskän johdolla.
Hengellisen musiikin sektoria pitkään seurannut teologian tohtori Raine Haikarainen näkee virsibuumin taustalla pitkät juuret.
Haikaraisen mukaan virsi-ilmiön syntyyn on vaikuttanut monta nimeä ja tekijää. Jo 1970-luvulta lähtien oopperalaulajat, kuten Martti Talvela, tekivät virsiä tunnetuiksi. Talvelan rooli Paavo Ruotsalaisena Viimeiset kiusaukset -oopperassa tutustutti ihmiset körttivirsiin. Talvelan jälkeen virttä ovat veisanneet muun muassa Jorma Hynninen ja Esa Ruuttunen.
– Tunnetut oopperalaulajat uskalsivat tunnustaa rakkautensa virsiin, ja heidän kauttaan ne tulivat uudella tavalla hyväksytyksi, salonkikelpoisiksi.
Raine Haikarainen on seurannut nuoren sukupolvien musiikkimieltymyksiä jo 1960-luvulta asti.
Hän oli aikoinaan Malmin seurakunnan nuorisopappina ja toimii nykyisin kasvatuksen hiippakuntasihteerinä Helsingin hiippakunnassa.
– Rakkaus virsiin on suomalaisessa sielunmaisemassa syvällä, mutta on ollut aikoja, jolloin sitä ei ole ollut sopivaa näyttää. Esimerkiksi 1970- ja vielä 1980-luvuilla yhteislaulu ei ollut erityisen suosittua. 70-luku oli kylläkin poliittisen laululiikkeen aikaa.
Toisaalta Haikarainen muistuttaa, että yhteislaulun perinnettä on pitänyt yllä kirkon kasvatustyö. Nuori sukupolvi toisensa perään on löytänyt yhteislaulun ihanuuden rippikoululeireillä. Sekin nuori, joka tulee leirille tuppisuuna ja vannoen, että minähän en suutani avaa, laulaa iltaohjelmissa täysin palkein nuorten veisukirjan sävelmiä. Tunnetuimpia ja tuotteliaimpia lauluntekijöitä tällä saralla ovat muun muassa Jaakko Löytty ja Pekka Simojoki.
Nykyisin laulu on löytänyt tiensä takaisin yhteiseen ajanviettoon. Televisio näyttää kuorokilpailuja ja -sotia.
Raine Haikarainen liittäävirsibuumin syntyyn vielä yllättävältä kuulostavan taustaelementin: karaoke-kulttuurin. Haikaraisen mukaan myös se on ollut luomassa yhteislaulun renessanssia. On aivan sallittua, hyväksyttyä ja suosittua käyttää ääntään!
Kaikki edellä mainittu on Haikaraisen mukaan raivannut tietä sille, että nykyartistit voivat vapain sydämin levyttää vanhoja virsiä ja järjestää virsikonserttikiertueita, kuten Samuli Edelmann vastikään teki. Hänen konserttinsa ovat olleet huippusuosittuja, ja virsilevyt ovat käyneet kaupaksi hyvin.
Raine Haikarainen on kuunnellut Edelmannin virsilevyjä ja miettinyt, mihin niiden tenho perustuu.
– Hänen virsitulkintansa ovat hyvin yksinkertaisia ja pelkistettyjä. Niissä puhuttelee nöyryys. Musiikkielämässä on paljon kauniisti meikattuja nuoria miehiä, kunnon rokkikukkoja, mutta vastapainoksi on hienoa kuulla artistia, jonka tulkinta on itseään korostamaton, intiimi ja intensiivinen.
Pohjanmaan lakeuksilta kotoisin oleva Laura Sippola puolestaan miettii, kuinka paljon körttiveisuu on vaikuttanut hänen laulutapaansa.
– Varmaan enemmän kuin olen asiasta tietoinen. Minähän en juuri fraasin loppuja pidentele tai harrasta vibratoa. Halusin tarttua kotiseutuni musiikkiin ja tuoda siihen lauluntekijänä oman soundini,sanoo Sippola.
Trenkipoika-levyn kappalevalinnoissa vaikutti siinäkin kotiseutuvalinta. Osa virsistä oli Sippolalle tuttuja jo lapsuuden maisemista.
– Kappaleet olivat niin äärimmäisen kauniita, että välillä valintaa oli vaikea tehdä. Virsimelodiat ovat hioutuneet satojen vuosien kuluttamina niin puhtaiksi, ettei yhtäkään merkityksetöntä fraasia löydy.
Virsi on tehty nimenomaan yhdessä veisattavaksi. Vuosisadasta toiseen sitä on kajautettu kirkossa, häissä ja hautajaisissa, siellä, minne ihmiset kokoontuvat yhteen jumalanpalveluksiin tai hengellisiin tilaisuuksiin.
Mielikuva virrenveisuusta saattaa olla tympeä. Sehän on sitä laahaavaa ja matalavireistä laulunjollotusta.
– Virret ovat pohjimmiltaan rukousta, sanoo Haikarainen, jonka mielestä sooloartistit tuovat tätä puolta virsistä kuuluviin.
Kun levylaulaja veisaa virttä yksinkertaisesti ja intiimisti tulkiten, on kuin joku laulaisi ihan vieressä. Kuulija voi yhtyä hyräilemällä, vaikka ei osaisikaan sanoja ulkoa.
– Monissa virsissä on iloa ja ylistystä, mutta myös tummaa virettä, joka liittyy elämän rajallisuuteen ja elämästä luopumiseen, sanoo Raine Haikarainen.
– Virsi liittyy elämän käännekohtiin, kasteeseen, konfirmaatioon, hautajaisiin. Traagisen kokemus on nykykulttuurissa piilossa. Vihaa ja aggressiota ilmaistaan, mutta hiljaiselle surulle on vaikea löytää muotoa. Virsi palvelee juuri tätä tarkoitusta, ja mielestäni kirkon vahvuus on se, että se auttaa ihmistä sanoittamaan surua ja kulkemaan sen maisemissa.
Myös Laura Sippola tunnistaa virsissä ihmistä puhuttelevan syvätason.
– Uskon, että Siionin virsien kohdalla laulujen ikiaikaisuus puhuttelee ihmisiä syvällä, meditatiivisella tavalla. Vaikka virret eivät olisi tuttujakaan, niissä on jotakin, joka on meille läheistä jo solutasolla.
Ulla Lötjönen
Virsi hakuun kännykällä
Evl.fi-palvelun verkkovirsikirjasta haetaan mobiililaitteilla parhaimmillaan sata virttä päivässä. Kaikkiaan verkkovirsikirja saa noin 700 käyntiä joka päivä, tosin ensimmäisenä adventtisunnuntaina eli 27. marraskuuta käyntejä oli lähes 2000.
Sunnuntait ovat suosituimpia viikonpäiviä virsien hakemiseen ja lukemiseen mobiililaitteilla. Matkapuhelimien ja tabletti-tietokoneiden osuus virsikirjasivuston käytössä on kasvanut viimeisen vuoden aikana.
– Mobiililaitteiden käytön kasvu osoittaa osaltaan, että verkkovirsikirja on ajankohtainen ja tarpeellinen palvelu liikkuville ihmisille, kertoo verkkoviestintäpäällikkö Sami Kallioinen Kirkkohallituksesta.
Verkkovirsikirjan suosituimmat virret liittyvät kirkkovuoden juhlien lisäksi toimituksiin, erityisesti kasteeseen, häihin ja hautajaisiin. Suosituimpia virsiä verkkopalvelussa ovat virret 499 Jumalan kämmenellä; 492 Ystävä sä lapsien; 517 Herra, kädelläsi ja 338 Päivä vain ja hetki kerrallansa.
Verkkovirsikirjaan tullaan eniten hakukoneilta. Hakusanoja ovat virsikirja ja virret, mutta myös virren numero ja sanat.
Verkkovirsikirjaa ylläpitävät Kirkon tiedotuskeskuksen verkkoviestintäyksikkö ja Kirkon ruotsinkielisen työn keskus.
Verkkovirsikirja suomeksi: http://evl.fi/virsikirja
Verkkovirsikirja ruotsiksi: http://evl.fi/psalmbok
Jaa tämä artikkeli: