Ultrajuoksija. Mika Taanilan Kuuden päivän juoksussa vuodelta 2013 on meditatiivista otetta. Kuva: Jussi Eerola/Kinotar Oy
Visionäärien jäljillä
Taide ja tiede näyttäisivät aivan toiselta ilman näiden alojen uteliaita pellepelottomia. He eivät tyydy entiseen vaan haluavat kyseenalaistaa, luoda uutta ja visioida tulevaisuutta.
Erkki Kurenniemi (s. 1941) ja Mika Taanila (s. 1965) ovat eri sukupolven taiteilijoita, mutta keskenään ystäviä ja Kiasmassa nyt nähtävien näyttelyiden taiteilijoita. Heitä yhdistää pohdiskeleva ja poikamaisen innokkaalta vaikuttava kiinnostus teknologian mahdollisuuksiin ja sen käyttöön taiteessa.
Erkki Kurenniemen ura mediataiteilijana alkoi jo 1960-luvulla ja katkesi vasta sairastumiseen vuonna 2006. Kurenniemi tunnetaan keksijänä, kokeellisten elokuvien tekijänä sekä elektronisen musiikin ja interaktiivisen tietokonetaiteen pioneerina. Kiasmassa on hänen kehittelemiään laitteita, joiden tuottamaa ääntä en oikein osaa hahmottaa musiikiksi vaan sekalaisiksi koneääniksi. Asiaan pääsisi paremmin sisään live-esityksissä, Kiasmassa 22.–24.11. pidettävän Pneuma-minifestivaalin konserteissa.
Tekoäly yhdistyy Erkki Kurenniemen kehittelemissä taidekoneissa yksittäisen ihmisen panokseen. Yhä toimivia ihmisen kehon ja koneälyn yhteyteen perustuvia laitteita ovat liikkeen ääneksi tuottava DIMI-H sekä neljälle käyttäjälle tehty DIMI-S, joka muuttaa ihmisten väliset ihokosketukset ääniksi.
Kurenniemi on säilönyt talteen arkipäiväisimmätkin elämäänsä liittyvät dokumentit kuten kassakuitit. Hän on pitänyt päiväkirjaa omista yksityisimmistä ja myös lähipiirinsä tekemisistä kirjoittamalla, sanelemalla sekä valo- ja videokuvaamalla. Ison osan tätä arkistoa sekä taiteen tekemisen välineistöä hän luovutti Kuvataiteen keskusarkistolle muutama vuosi sitten. Aineistosta on nyt koottu Kiasman näyttelyn lisäksi nettisivusto www.lahteilla.fi/kurenniemi.
Mitä mahtaa paljastua niistä mapeista, joiden päällä on ohje ”avataan 2048”? Kuulemma dokumentteja, joista taiteilija visioi tulevaisuudessa voitavan herättää henkiin hänen virtuaalipersoonansa. Hurjaa.
Kurenniemen vanhoissa haastatteluissa esittämät tulevaisuudenkuvat osuvat osin oikeaan, osin ne tuntuvat vieläkin liian utopistisilta. Mutta kun äiti oli lastenkirjailija ja isä matemaattisesti lahjakas tiedemies, ei ole ehkä sattumaa, että poika pitää luontevana mahdollisuutta ihmisen asustella avaruudessa tai tulla henkenä rekonstruoiduksi kuolemansa jälkeen. Kurenniemen persoonallista ajattelua pääsee lähemmäksi Mika Taanilan 2002 ohjaamassa dokumenttielokuvassa, joka on osana näyttelyä.
Kun Kurenniemen näyttely esittää rosoisestikin aihelmia ja ajatusten runsautta, on Taanilan näyttely selkeä museoympäristöön suunniteltu liikkuvan kuvan installaatioiden kooste. Taanila hyödyntää teoksissaan arkistoelokuvia sekä uusia dokumentaarisia otoksia. Kaksi videoteosta jäi vahvimmin mieleeni. Ensimmäinen on ydinvoimala Olkiluoto 3:n rakentamista pienellä paikkakunnalla kuvaava runollinen ja visuaalisesti vahva Suomen sähköisin kunta. Teos Kuuden päivän juoksu puolestaan seuraa suomalaisen ultrajuoksijaa newyorkilaisessa liikuntatapahtumassa, jolla on enemmän meditatiivinen ja henkinen kuin urheilullinen päämäärä.
Satu Itkonen
Erkki Kurenniemen Kohti vuotta 2048 ja Mika Taanilan Aikakoneita Nykytaiteen museo Kiasmassa 2.3.2014 saakka. Avoinna ti ja su 10–17, ke–pe 10–20.30, la 10–18. Liput 10/8 euroa, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi.
Jaa tämä artikkeli: