Kauniaisissa kahvakuulapappi on saanut seuraajia ilosanomalleen. Hilpeässä heijauksessa (vasemmalta) Sonja Koivisto, Anna-Kaisa Tuomi, Pirjo Luoma, Teija Palolahti ja Erika Kallio. Mimosa Mäkinen näyttää mallia. Kuva: Karoliina Ek
Voima Tekee autuaaksi
Arkisena aamuna Kauniaisten seurakuntatalon alakerrasta kuuluu hillittyä ähinää. Kerhohuoneen ilmatilassa viuhuu yli 50 kiloa rautaa. Kuudella naisella on kullakin käsissään kuula, jossa on kahva. Joukko tuijottaa keskittyneesti trikooasuista seurakuntapastori Mimosa Mäkistä.
”Ihan rennosti, antakaa sen heijata omalla painollaan, ei tarvitse puristaa kahvasta”, Mäkinen kannustaa.
Granin Rautarouvat ovat koolla. Osapuilleen kerran kuussa suomalaisen seurakunnan työntekijät saavat tekniikkaopastusta ja innostusta Mäkiseltä. Hän on käynyt asiaan kuuluvia kursseja ja ehtinyt itse jo lajin kuntosarjassa SM-hopeamitalistiksi. Siihen tarvittiin 148 rinnalleveto-työntö-liikesarjaa 12-kiloisella kuulalla kymmenen minuutin aikana.
”Vuosi sitten en jaksanut tehdä yksinkertaista heiluriliikettä saman painoisella kuulalla minuuttia pidempään. Syyskuussa tein tuon kisatuloksen. Se kertoo hyvin tämän lajin palkitsevuudesta – edistystä tapahtuu tosi nopeasti”, Mäkinen sanoo.
Melkein missä ja milloin vain
Kahvakuula on välineenä laiskan miehen ja naisen kuntosali, jolla voi treenata kotona, työmatkoilla, sisällä tai ulkona mihin aikaan tahansa. Granin Rautarouvista monet kertovat heiluttavansa kuulaa työn luppohetkinä ja saavansa siitä lisää virtaa päivän seuraaviin tehtäviin.
”Treenin jälkeen on tunne, että on taas löytänyt raamit kropalleen”, kuvailee vs. kanttori Teija Palolahti.
Laji sopii yksin harjoitettavaksi, mutta porukassa se on vielä mukavampaa.
”Tämä on juuri sellaista hyvinvointia parantavaa yhdessä tekemistä, jota on helppo toteuttaa työpaikoilla tai ystäväpiirissä”, Mäkinen mainostaa.
Pastori Erika Kallio on nykyään töissä Tapiolan seurakunnassa, mutta yhteisöllinen liikunta tuo hänetkin takaisin Kauniaisiin treenien ajaksi. Pirjo Luoma puolestaan kehuu, että harjoituksissa hänelle uudet työkaverit tulevat paremmin tutuiksi.
Pinkki pallo piristää
Granin Rautarouvien ryhmä käyttää harjoituksissaan aitoja kilpailukuulia.
”Laji on trendikäs, ja sen lieveilmiönä näkee kaupoissa myös huonoja halpisvälineitä – omituisen muotoisia ja epätasapainoisia kuulia. Kisakuulan hankkiessaan voi olla varma laadusta. Ne maksavat 50–70 euroa, ja jos kyllästyy lajiin, kuula on helppo saada kaupaksi seuraavalle”, Mäkinen sanoo.
Rautarouvien treeneissä näkyy 12-kiloisia sinisiä, 10-kiloisia harmaita ja eniten 8-kiloisia pinkkejä kahvakuulia.
”Minä en olisi ryhtynyt koko lajiin, jos en olisi saanut pinkkiä palloa”, väittää Anna-Kaisa Tuomi.
Sonja Koivisto lisää, että kahvakuula on suorastaan sisustuksellinen elementti. ”Kuntoiluväline saa olla esillä olohuoneessa, kun se on kaunis. Silloin siihen tulee myös helpommin tartuttua.”
Jaa tämä artikkeli: