Voimaa kestävästä perustuksesta
Minun on vaikea ymmärtää Kerettiläisen rajua hyökkäystä Hengellisiä syventymispäiviä vastaan kirjoituksessaan Voimaantuminen (K&k 5.9.). Itselleni kyseiset päivät on merkittävin hengellinen tapahtuma vuosittain ja varmaan monelle muullekin, mutta ihan eri syystä, mitä Kerettiläinen arveli.
Kulttuurille on aikansa ja hengellisille asioille aikansa. Molempien pariin voi houkutella ystäviäkin. Siinä on kuitenkin riskinsä, kun sisällöstä ei ole aina niin tarkkaa tietoa. Toisinaan on joutunut harmittelemaan, kun on saanut mukaansa ystävän, ja tapahtuma onkin ollut pettymys tai jotain muuta kuin on odottanut.
Sen sijaan Hengellisiin syventymispäiviin voi luottaa. Näillä päivillä tietää kuulevansa armon evankeliumia, jonka perustana on Jeesuksen risti. Toki kirkon tilaakin pohditaan, mutta pääpaino on muualla. Sekin on ainakin itselleni selvinnyt, että päivien kävijät eivät ole samasta puusta veistettyjä vaan erilaisia taustoja ja erilaisia mielipiteitä omaavia. Yhteisenä nimittäjänä onkin kiinnostus siihen evankeliumiin, jonka keskiössä on Jeesuksen tarjoama sovitus.
Ja juuri tämä ainakin itselleni on voiman laturina elämän taipaleella. Itseeni ja muihinkin joudun pettymään, mutta elämän perustus Jeesuksessa kestää. Jeesus on saavuttanut täydellisen ja lopullisen voiton, jota mikään ei voi tehdä tyhjäksi. Minun ei tarvitse olla täydellinen. Se riittää, että pidän Jeesuksen voitosta kiinni. Rauhamme on Jeesuksen voitossa ja siinä yhteydessä, jonka hänen kauttaan saamme Jumalaan.
Arsi Salomäki
Jaa tämä artikkeli: