Toivo. Uskon, että jumalallinen voi muuttaa minua. Kuva: Katri Saarela/Instagram: Kutriart
Voimantynkä
Raamatun kertomuksissa Jumala osoittaa jumalallisen voimansa satamalla mannana autiomaan nälkäisille ja herättämällä kuolleista itkevän lesken ainoan pojan. Epäilijäkin haluaa uskoa ihmeeseen, kun sairastuu vakavasti.
Kristillinen kulttuuri on kaventanut jumalallisen voiman. Ajattelepa vaikka tapaa, jolla ihmiset reagoivat hurmokseen. Nauruherätyksen piirissä ihmiset nauravat, kielilläpuhujien keskuudessa alkavat puhua kielillä ja piireissä, joissa itse liikun, tuntevat syvän ailahduksen sydänalassa ja suurta rakkautta toisia ihmisiä kohtaan.
Myös ihmeitä Jeesus tekee kristillisen kulttuurin määrittämissä rajoissa. Kaikki ovat kuulleet Jeesuksen pienentäneen syöpäkasvaimia, muuttaneen homon heteroksi ja osoittaneen oikean puolison. Mutta kuka on kuullut, että hän olisi lopettanut tuhoisan sodan tai laihduttanut sairaalloisesti lihavan yhdessä silmänräpäyksessä?
Kaikkein onnettominta on kuitenkin tämä: hätämme ovat pieniä ja ulkoisia. Miksi ylipäänsä rukoilla parantumista, jos kuolema on syntymistä kauan odotettuun ihanuuteen?
Onko kuolemanjälkeistä elämää, ihmettelee epäilijä eikä huomaa, että paljon suurempi ihme on hänen ulottuvillaan jo ennen sitä: vapautuminen haavoitetun minuuden vankilasta ja lohdutuksen päästäminen elämänmurheen pimentämiin huoneisiin.
En usko jumalalliseen voimaan, joka muuttaa todellisuutta, jossa elän. Uskon jumalalliseen voimaan, joka muuttaa minua.
Kaisa Raittila
2. sunnuntai loppiaisesta
Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa Väri: vihreä
Valo: kaksi kynttilää
Teksti: Ps. 105: 2–5, 39–42; Jes. 62: 1–3; Tit. 1: 1–3; Luuk. 4: 16–21 tai Mark. 1: 14–15
Jaa tämä artikkeli: