Voisiko koulujärjestelmä olla parempi?
Käytyäni yli kymmenen vuotta ranskalaista koulujärjestelmää ja yli kaksi vuotta suomalaista koulujärjestelmää uskallan sanoa, että näiden kahden vertailu on yksinkertaista, vai onko se?
Istumme 6-vuotiaana pulpeteissa. Vihkojen oikealla puolella punaisella vedetty marginaali ja pakollinen sininen kuulakärkikynä kädessä. Opiskelemme epäloogista ranskalaista grammatiikkaa. 13-vuotiaana tartuimme jo eksistentialistisiin Simone de Beauvoiriin ja Jean-Paul Sartreen. 14-vuotiaana 1900-luvun ranskalainen poliittinen historia oli osattava melkeinpä ulkoa tai muuten ”ei tullut elämässä pärjäämään”. Ranskalaisen koulujärjestelmän stressaava, hermostuttava, kodikas ja varsin yleissivistävä ilmapiiri valmistaa oppilaita tulevaisuuteen.
Suomessa opettajat kysyvät oppilaiden kuulumisia, pulpeteista on lupa nousta milloin vain, opettajille vastataan miten sattuu, ja oppilaita ei sijoiteta keskiarvon mukaan paremmuusjärjestykseen. Ilmapiiri on viihtyisä, luonteva ja rento, ehkä välillä liiankin rento.
Suomalainen koulujärjestelmä on yksi maailman suorituskykyisimmistä koulujärjestelmistä, ja Suomi on vuodesta toiseen ollut PISA-tutkimuksen kärkeä. Silti nuoret kysyvät, onko Espanjan pääkaupunki Barcelona. Suomalaisten nuorten yleissivistystä pitäisi selvästi parantaa. Onko vastaus tasapainoton ranskalainen koulujärjestelmä? Vai karttuuko yleissivistys iän myötä?
Eliana Tarnaala
Jaa tämä artikkeli: