Voisin ryhtyä hautakummiksi
Isäni kuoltua aloin käydä usein hänen haudallaan Malmin hautausmaalla. Muistelin, että Malmille oli haudattu myös isotätini ja mummoni. Kumpikin hauta oli hoitamaton ja huonossa kunnossa. Äitini liikkuu rollaattorilla eikä jaksa enää käydä kunnostamassa hautoja. Lupasin äidilleni, että tästä lähtien huolehdin kummastakin.
Haudoilla käynneistä tuli suorastaan arkielämäni kohokohta. Kun sain sukuni haudat kuntoon, kitkin ja kunnostin vähän naapurihautojakin. Joillakin niistä saattoi kaunis ruusu kurkotella kohti valoa rikkaruohojen takaa. Viime kesänä monilla haudoilla kukkaparat olivat nääntyä kuivuuteen. En hennonut lähteä kotiin, ennen kuin olin kastellut lähihautojenkin kuivuneet kukat.
Voisin oikeastaan olla sellainen ”hautakummi” – monet haluaisivat käydä omaistensa haudoilla, mutta eivät enää pysty liikkumaan tai asuvat kaukana. Hautausmaan hiljaisuus ja rauha tuntuvat ihanilta kiireisen työpäivän jälkeen. Kuulin jopa eräästä ihmisestä, joka opiskeli juristiksi hautausmaalla. Se kun oli ainoa paikka, jossa sai olla rauhassa.
Samettiruusu
Jaa tämä artikkeli: