Sirkusopetusta Suvilahdessa. Nuutti Konttinen (vas.), Samir Verma, Mesi Lounela, Ronja Tuomainen ja Viola Tokola oppivat uusia taitoja Circus Helsingissä.
Voltteja ja kuperkeikkoja
Lapset ja nuoret opettelevat innokkaasti sirkustaiteen saloja. Taiteen perusopetusta on tarjolla monella muullakin taiteen alalla.
Teksti Salla Korpela
Kuva Jani Laukkanen
Suvilahden vanhan voimalan generaattorisalissa käy hurja temmellys. Sali on nykyisin Circus Helsingin käytössä ja siellä harjoittelee parhaillaan neljä ryhmää: yhdet tekevät näyttäviä pomppuja trampoliinilla, toiset voltteja ja kuperkeikkoja, kolmannet seisovat käsillään ja neljännet kiipeävät kankaita pitkin metrien korkeuteen ja kieppuvat taiteellisesti alas. Harjoittelemassa on toista sataa lasta, nuorta ja aikuista ja opettajiakin on kymmenkunta. Tunnelma on käsin kosketeltavan innostunut ja keskittynyt.
Circus Helsinki tarjoaa lapsille ja nuorille yhteiskunnan tukemaa taiteen perusopetusta eli tavoitteellisia opintoja taiteen parissa. Lasten ja nuorten taideopetuksen lippulaiva on ollut musiikkiopistolaitos, josta Suomi tunnetaan maailmanlaajuisesti. Viime vuosikymmeninä sen rinnalle on noussut joukko muiden taiteenalojen oppilaitoksia, joissa opiskelu on yhtä lailla tavoitteellista ja tasolta toiselle edistyvää. Opetusministeriö on määritellyt niitä varten opetussuunnitelman perusteet ja tukee opetusluvan saaneiden oppilaitosten toimintaa valtionavulla.
Sirkustaide on uusi, kiivaasti kasvava taiteen ala. Circus Helsinki aloitti toimintansa 12 vuotta sitten, jolloin oppilaita oli kuusi. Nyt heitä on noin 900, naperoista aikuisiin. Kuusi vuotta sitten koulu tuli taiteen perusopetuksen piiriin. Circus Helsingissä noudatetaan taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaista opetussuunnitelmaa.
– Kasvavan kiinnostuksen taustalla on sirkustaiteen renessanssi. Sirkus on laajentanut ilmaisuaan ja muovautunut osin helposti lähestyttäväksi nykytaiteeksi. Suomi on yksi maailman kärkimaista tällä alalla, perustelee sirkuskoulun rehtori Mikko Rinnevuori .
Sirkustaiteen opetus poikkeaa esimerkiksi musiikkiopisto-opetuksesta niin, että ainakaan Circus Helsinkiin ei ole pääsykoetta, vaan sinne pääsevät ilmoittautumisjärjestyksessä kaikki halukkaat. Koulussa on myös kunnianhimoisesti harjoitteleva esiintyvä ryhmä.
Käytännössä kaikki opetus tapahtuu ryhmissä ja oppilaat voivat itse valita, kuinka paljon he sirkusta harrastavat. Jotkut käyvät yhdellä tunnilla viikossa, toiset jopa neljä kertaa. Sirkusilmaisun opiskelu on fyysisesti haastavaa, mutta suorituksia ei arvoteta ja mitata samalla tavalla kuin urheilussa eikä oppilaita panna jatkuvasti paremmuusjärjestykseen.
– Totta kai jotkut ovat voimakkaampia, notkeampia ja nopeampia oppimaan kuin toiset. Sirkustaiteen edessä kaikki kuitenkin ovat siinä mielessä samalla viivalla, että kukaan ei osaa näitä temppuja opettelematta.
Opiskelun lähtökohta on permantoakrobatia, josta harjoittelua laajennetaan ilma-akrobatiaan, trampoliiniin, jongleeraukseen, käsilläseisontaan, nuorallakävelyyn, klovneriaan ja vaikkapa yksipyöräisellä ajamiseen.
Circus Helsingissä opetetaan kaikkia sirkuksen osa-alueita paitsi taikuutta. Jokainen tutustuu kaikkiin taitoihin, mutta valitsee opiskelun edetessä itselleen sopivimmat. Musiikkiopistosta tuttuja tasosuorituksia ei ole, mutta opinnoissaan edistyneet voivat suorittaa Sirkustaiteen laajan oppimäärän tutkinnon. Siihen sisältyy lopputyönä valmistettava oma esitys, kirjallisia töitä sekä taiteellisen prosessin analyysi, ja se arvioidaan kirjallisesti.
– Sirkustaiteen opiskelu on jossain mielessä boheemia, mutta kuitenkin kurinalaista. Järjestys on tärkeää jo turvallisuudenkin takia. Täällä harjoitellaan esimerkiksi veitsenheittoa, Mikko Rinnevuori sanoo.
– Oppilaiden motivointi ei ole ongelma. Meillä joudutaan tunnin päätteeksi hätistämään innokkaimpia kotiin.
Jaa tämä artikkeli: