Vuokra-aviomies asentaa, nikkaroi ja kokoaa
Jos työkalut eivät pysy omissa käsissä, apua on ostettavissa.
Jotkut pähkäilevät Ikean huonekalujen kanssa hetken itse, osa kutsuu heti avuksi "vuokra-aviomies" Marko Kokon Aviomiespalvelusta. Paljon hyllyjä kasanneelle miehelle työ sujuu rutiinilla, sillä suosituimpiin malleihin törmää säännöllisesti.
– Myös opiskelijat pyytävät aika ajoin apua, sillä hintamme ovat kohtuulliset. Samalla laitetaan pesukone ja peilit paikalleen, taulut seinään ja lamput kattoon.
Pienet remontitkin, kuten seinien maalaaminen, tapetointi ja parkettien tai laminaattien asentaminen onnistuu. Puutarhatöitä, esimerkiksi omenapuiden ja pensaiden leikkausta, maan muokkausta sekä pihan aitaustöitä mies tekisi mieluusti enemmänkin. Myös perheen koiran kanssa hän voi lähteä lenkille.
Isä näytti esimerkkiä
Teatteri-ilmaisun ohjaajaksi opiskellut Kokko sai kipinän nikkarointitöihin jo lapsena isänsä työskentelyä seuratessaan. Ainoa, mistä isä ei innostunut, oli auton korjaaminen. Mutta jos tarvittiin vaikka pylväsporakone, sitä ei haettu K-raudasta, vaan isä rakensi koneen itse.
Kokko vietti lapsuutensa Mustiossa, Suomen vanhimmalla ruukkialueella, vanhassa seuraintalossa.
Ympäristöä Kokko kuvaa huikeaksi. Seikkailua riitti aamusta iltaan.
– Iso sali oli lähes sataneliöinen. Siinä oli mahtavaa leikkiä pikkuautoilla ja katsoa, kun ne vierivät yksi toisensa jälkeen nurkan taakse. Yläkerrassa oli iso pinkka vanhoja, käsinmaalattuja kulisseja, ja salissa pidettiin näytelmäkerhoa. Innostukseni teatteriin lähti varmasti sieltä.
Tienestiä monesta lähteestä
Päätyökseen Marko Kokko johtaa Vekarateatteria Keravalla. Sen lisäksi hän ääninäyttelee. Kulttuurialalla ei kuitenkaan juuri ylimääräistä rahaa liiku. Toisaalta työ vie paljon energiaa eikä niin isoja opetusryhmiä pysty pitämään, että siitä saisi kuukausipalkan.
– Olen siinä mielessä erikoinen, että teen mieluiten työtä, josta tykkään, vaikka palkasta joutuisinkin tinkimään, kertoo tämän vuoden alusta vuokra-aviomiehenä toiminut Kokko.
Kokko asuu Vantaalla omakotitalossa vaimonsa, Me Rosvolat -kirjasarjan kirjoittajan Siri Kolun, ja kahden lapsensa kanssa. Perheen kanssa vietetty aikaa saa miehen unohtamaan huolet.
Eikä hän malta olla tekemättä nikkarointitöitä kotonakaan. Omakotitalossa niitä aina riittää.
– Makuuhuoneestamme tosin puuttuvat edelleen listat, ja se on kieltämättä vähän noloa. Pihassamme on myös laajeneva puutarha ja kaalimaa.
Nuorena Kokko pyrki opiskelemaan historiaa, mutta opiskelupaikkaa ei irronnut. Historia kuitenkin kiehtoo yhä, ja siksi mies viettääkin aikaa myös roolipelien parissa. Ne ovat tapa elää sitä historiaa, jota ei voi enää kokea.
P.S. En ole koskaan polttanut tupakkaa, en edes maistanut
Nautin kotona olosta, olen ehdottomasti koti-ihminen. Tykkään myös lukemisesta, erityisesti historia ja fantasia ovat mieleeni. Kotona kirjahyllyt ovat täynnä historiaa ja fantasiaa. Viimeksi ostin Game of Thrones -pokkarisarjan Edinburghista.
Ihmettelen sitä, miten vaikeaa on ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa. Asioita ei tehdä ihmisten vaan talouden näkökulmasta. Karulla tavalla se tulee esille myös kulttuurialalla.
Jaa tämä artikkeli: