Vuorilla apu on kilometrien takana
Ruokaa perheelle. Ma Aye Pwar on synnyttänyt kymmenen lasta, joista viisi on elossa. – Kylässämme ei ole koulutettua kätilöä, hän sanoo.

Ruokaa perheelle. Ma Aye Pwar on synnyttänyt kymmenen lasta, joista viisi on elossa. – Kylässämme ei ole koulutettua kätilöä, hän sanoo.

Vuorilla apu on kilometrien takana

Myanmarin vuoristoisella syrjäseudulla eletään eristyksissä kaikesta, myös terveyspalveluista.

Taivas on täynnä tähtiä. Vanha nainen laulaa tulen liekkien loimutessa. Kyläläiset kuuntelevat hiljaa. Nainen laulaa aikuisesta pojastaan, jonka mieli järkkyi, kun hänen lapsensa kuolivat yksi toisensa jälkeen.

Elämä ei ole helppoa Chinin osavaltiossa, joka sijaitsee vuoristossa Intian ja Bangladeshin rajalla. Alue on Myanmarin köyhintä seutua. Riisikupillisen eteen saa tehdä pitkää päivää, kun kulkee jyrkkiä polkuja kaskipelloille.

Ympärillä avautuva maisema on kuvankaunis. Pilvet vaeltavat vehreiden kukkuloiden välisissä laaksoissa, missä värikkäät perhoset lentävät kukasta toiseen. Kukkuloilla kasvaa mäntyjä sekä alppiruusuja ja tuoksuvia orkideoita.

Ma Aye Pwar, 52, asuu Ma Thun kylässä yli 1 700 metrin korkeudessa. Hänen perheeseensä kuuluu mies, viisi lasta ja anoppi. Kylässä asuu yhteensä lähes sata perhettä.

– Olen synnyttänyt kymmenen lasta, mutta viisi heistä on kuollut. Yksi kuoli synnytyksessä ja neljä muuta muutaman vuoden ikäisenä. En tiedä tarkkaa kuolinsyytä, mutta lapset sairastuivat vatsatautiin ja ripuliin, kertoo Ma Aye Pwar, joka on asunut koko ikänsä samassa kylässä. Hän on käynyt koulua vain vuoden verran eikä osaa lukea eikä kirjoittaa.

– Kylässämme ei ole koulutettua kätilöä. Synnytyksessä naiset saavat apua kylän lapsenpäästäjältä. Naiset eivät yleensä myöskään käy lääkärillä raskauden aikana, Ma Aye Pwar sanoo.

Lähin sairaala sijaitsee Mindatin kaupungissa, jonne on matkaa lähes viisikymmentä kilometriä. Jos joku sairastuu äkillisesti, tarvitaan apuun kaksi vahvaa miestä, jotka lähtevät kantamaan potilasta paareilla hoitoon.

– Jos menen kaupunkiin, on se useamman päivän reissu. Lähden matkaan aamuneljältä ja olen perillä iltaseitsemältä. Ostan kaupungista lääkkeitä ja ruokaa, kuten riisiä, suolaa ja öljyä, selittää Ma Aye Pwar.

Tavarat hän kantaa kotiin punotussa selkäkorissa, jonka kantohihna kulkee otsan päältä.

Ma Thun kylä sijaitsee sen verran korkealla, että siellä ei enää riisi kasva. Tärkein viljelyskasvi on punainen hirssi. Sitä viljellään myyntiin ja tilalle ostetaan riisiä. Vuorilla kasvatetaan myös kahvi- ja teepensaita sekä banaania ja avokadoa. Suurin osa sadosta syödään itse.

– Ruokaa ei yleensä riitä koko vuodeksi. Silloin meidän täytyy myydä karjaa; porsaita ja vuoristovuohia. Meillä on kotona nyt kaksi porsasta, yksi vuohi ja neljä kanaa, kertoo Ma Aye Pwar.

Jos hän saisi ylimääräistä rahaa, hän ostaisi ensimmäiseksi ruokaa.

Ruokaturva ja ihmisten toimeentulo ovat ensi sijalla, kun halutaan parantaa ihmisten hyvinvointia. Aliravitut, anemiasta kärsivät ihmiset sairastuvat helposti eivätkä lapset jaksa kävellä kouluun pitkiä taipaleita.

Kirkon Ulkomaanapu tukee Luterilaisen maailmanliiton (LML) kautta vaikeimmassa asemassa olevia kyliä. Ihan aluksi kyläläiset perustavat kyläkomitean ja määrittelevät tarpeensa ja suurimmat ongelmansa. Sitten mietitään yhdessä, kuinka heidän elinolojaan voidaan parhaiten parantaa. LML tekee tiivistä yhteistyötä myös paikallisten viranomaisten ja muiden järjestöjen kanssa.

Li Phay Ngap Shing, 30, on nuori mies, joka on opiskellut yliopistossa yhteisöllistä terveydenhoitoa. Nyt hän työskentelee muutaman muun työntekijän kanssa Pi Hun pienessä terveyskeskuksessa.

– Meillä on työssä monenlaisia haasteita, joista suurin on liikkuminen, erityisesti sadeaikana. Jos potilas pyytää tulemaan kiireesti paikalle, lähden liikkeelle moottoripyörällä, kertoo Li Phay Ngap Shing. Matkanteko vie oman aikansa, sillä kyliin johtavat tiet ja polut ovat huonossa kunnossa.

– Potilaiden vaivat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Loppuvuodesta, kun ilmat kylmenevät, ihmisillä on enemmän hengitysinfektioita. Vatsataudit ja ripuli ovat myös yleisiä. Malaria on vähentynyt täällä koko ajan, sillä ihmiset käyttävät enemmän moskiittoverkkoja, minkä lisäksi meillä on käytössä tehokkaat lääkkeet. Tuberkuloosi taas on yleistynyt.

Lasten määrä perheissä on edelleen suuri. Yhdessä perheessä on keskimäärin 5–6 lasta. Lapsikuolleisuus on kuitenkin laskenut viime vuosina.

Lähin sairaala sijaitsee Mindatissa. Siellä voidaan suorittaa leikkauksia, vaikka monimutkaisemmat tapaukset lähetetään eteenpäin. Satapaikkaisessa sairaalassa on johtajan lisäksi viisi lääkäriä.

Tavanomaisten sairauksien lisäksi lääkäreitä työllistävät potilaat, jotka ovat saaneet vammoja liikenne- tai putoamisonnettomuuksissa, joita sattuu, kun ihmiset keräävät orkideoita puusta.

Kirkon Ulkomaanapu tukee kehitysohjelmia ja humanitaarisen avun ohjelmia Myanmarissa tänä vuonna miljoonalla eurolla. Suurin osa avusta kanavoidaan Luterilaisen maailmanliiton kautta.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi