null Vuosi vegaanina

Kuva: Sirpa Päivinen

Kuva: Sirpa Päivinen

Vuosi vegaanina

Joulukuussa 2012 Jonas Biström makasi kipeänä kotona, ja hänellä oli runsaasti aikaa ajatella. Hän oli ollut kasvissyöjä yhdeksän vuotta, mutta ruokavalio mietitytti. Pitäisikö kokeilla kokonaan vegaanista ruokavaliota, siis jättää pois myös munat, maitotuotteet ja hunaja?

Biström, 29, luopui aikanaan lihansyönnistä, koska ei hyväksy eläinten hyväksikäyttöä. Hänestä kaikilla olennoilla pitäisi olla oikeus hyvään elämään. Oliko sen enempää oikein syödä juustoa, kun maito on saatu eläimestä, jonka ainoa tehtävä on tuottaa maitoa?

Vegaanista tammikuuta hän suunnitteli, mutta se tuntui vähän nössöltä. Hän päätti houkutella 12 kaveria mukaan, yhden joka kuukaudelle. Jos nämä suostuisivat vegaaniseen tammikuuhun, hän pysyisi kasvislinjalla vuoden. Kaverin kannustuksen jälkeen hän heitti haasteensa Facebookiin, ja pian hänen perustamassaan tapahtumassa oli noin 1 100 ilmoittautunutta.

– Vegaanikin voi tehdä kestämättömiä valintoja, mutta keskimäärin vegaaniruoan tuottamiseen käytetään vähemmän vettä, pinta-alaa ja lannoitteita kuin lihan, Biström perustelee.

Esimerkiksi kasvisravinnossa tärkeää soijaa viljellään kaukana usein kestämättömästi. Tuotetusta soijasta kuitenkin noin 90 prosenttia menee eläinten rehuksi, joten lihansyöjä syö luultavasti enemmän soijaa kuin tofua rakastava kasvissyöjä.

Lupauksensa Biström on pitänyt. Hänen kaveripiirissään on paljon kasvissyöjiä, eikä valintaa tarvinnut selitellä.

Vegaanielämän ensimmäinen kunnon haaste oli viime tammikuinen junamatka Roomasta Suomeen. Saksalaisten rautatieasemien kojuista ei tahtonut löytyä syötävää; viimein Düsseldorfin asemalta nuudelisalaattia iduilla. Biström urheilee paljon, ja proteiinien saaminen on hänelle siksi erityisen tärkeää. Kasvisruoasta proteiinia saa muun muassa palkokasveista.

Sittemmin arki on löytänyt uomiinsa. Biström tietää jo, mistä työpaikan lähettyviltä saa vegaaniruokaa, ja hakeutuu lounaalle näihin paikkoihin.

– Elintapojen muutos vaatii aina tutustumisajan. Sen jälkeen on helpompaa.

Vegaanituotteita on kaupoissa jo hyvin tarjolla. Ikävintä Biströmistä on, jos ravintoloiden henkilökunnalta ja juhlien järjestäjiltä pitää kysyä etukäteen, onko vegaaniruokaa saatavilla. Hän ei haluaisi olla hankala.

Vegaanihaaste järjestetään myös nyt tammikuussa. Tällä kertaa tarjolla on myös vegaanitutoreja uusille kokeilijoille.

Jonas Biström ei luultavasti ala ahmia juustoa, mutta ruokalistaansa hän haluaa löysätä vähän. Jos kokoustarjoiluna on vain juustosämpylöitä, hän ehkä syö juuston sämpylänsä välissä sen sijaan, että jättäisi sen lautaselle ja juusto päätyisi roskikseen.

– Ehkä alan juhla-ei-vegaaniksi tai jotain.

Eläinperäisten tuotteiden täyskielto on hänestä ollut hyvä, selkeä sääntö. Jos hän alkaa miettiä, mikä tilaisuus on tarpeeksi juhla, menee taas hankalaksi.

– En haluaisi käyttää liikaa aikaa sen miettimiseen, mitä syön.

 

P.S. Asun Töölössä viiden aikuisen kommuunissa kahden pariskunnan kanssa, joista toisella on pieni lapsi.

Harrastan koripalloa ja pariakrobatiaa. Pariakrobatian olen aloittanut aikuisena, ja on hauskaa, kun kaikki ovat vähän kömpelöitä.

Olen fanaattinen pyöräilijä. Olen pyöräillyt kesät, talvet kahdeksanvuotiaasta. Jos joutuisin luopumaan pyörästäni, tuntisin, että vapauteni riistettäisiin.

Elina Venesmäki
Lisätietoja: www.vegaanihaaste.net

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.