Vuosikatsaus
Kirkossa on viime vuosina eletty jonkinlaisen tappiomielialan aikaa. On huokailtu milloin mitäkin, laskevaa jäsenmäärää, heikkenevää taloutta, vähenevää toimintaan osallistumista ynnä muuta. Vitsihuumorina on heitetty, että ainoa, mikä kirkossa kasvaa, on vainajien tuhkausprosentti.
Ei kaikki kirkon kannalta toki ihan putkeen ole mennyt. Oppia pitää ottaa siitä, mikä ei toimi ja mikä on aikansa elänyttä. Ylenmääräisen itseruoskinnan voisi silti kyllä jo lopettaa. Eurooppalaisessa vertailussa meillä ihmisten luottamus kirkkoonsa on yhä vahva. Jotain on siis osattu tehdä oikeinkin. On myös löydetty uusia suuren suosion saaneita tapoja palvella ihmisiä.
Helsinkiläisittäin näkyvin uusi kirkollinen maamerkki ja toimintatapa on Kampin kappeli. Runsaan puolen vuoden aikana tässä rakennuksessa vieraili yli neljännesmiljoona ihmistä. Se on huima määrä. Ihmiset ovat päässeet tutustumaan ainutkertaiseen arkkitehtuuriin sekä hiljentymään ajatustensa kanssa. Kaupungin ja kirkon ennakkoluulottoman yhteistyön ansiosta monet ovat löytäneet apua elämäänsä.
Toinen vahvassa nousukiidossa ollut pääkaupunkiseudun lahja suomalaiselle kirkolliselle elämälle on kymmenen vuotta täyttänyt ikioma Jouluradiomme. Tarkkoja tilastoja ei vielä ole, mutta yksin verkkokuuntelu nousi neljänneksellä. Facebookissa Jouluradiolla oli faneja liki 60 000, mistä kuka tahansa Suomen mittakaavassa voisi olla ylpeä.
Joukon jatkoksi helsinkiläisistä kirkollisista ”innovaatioista” voi heittää Suvivirren laulutilaisuudet. Helsingin kirkkoherrat sopivat vuonna 2010, että kaikissa Helsingin kirkoissa lauletaan toukokuun viimeisenä sunnuntaina Suvivirsi. Syntyi Suvivirren sunnuntai. Kirkon Ulkomaanapu tuli touhuun mukaan vuonna 2011, jolloin Suvivirren siivittämänä ryhdyttiin keräämään varoja Haitin koulujen rakentamiseen. Vuonna 2012 näitä tilaisuuksia järjestettiin jo noin 200 seurakunnassa ympäri maan.
Mikä näitä uusia kirkollisia menestystarinoita yhdistää? Niissä on aito hengellinen sisältö, mutta ei päällekäyvästi. Ne koskettavat ihmistä monella tasolla ja kunnioittavat ihmisen omaa tapaa tuntea, kokea ja ajatella asioita. Tässä voisi olla yksi avain siihen, miten kirkon tulisi tämän päivän ihmistä palvella.
Seppo Simola, päätoimittaja
seppo.simola@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: