George W. Bush saa 40-vuotiaana Jumalalta tehtävän. Loppu on historiaa.
W parantaa maailmaa
Oliver Stonen elokuva W on tarina kunniakkaasta presidentti-isästä George H. W. Bushista ja hulttiopojasta George W. Bushista, joka renttuvaiheen jälkeen päätyy Valkoiseen taloon toteuttamaan Jumalan antamaa tehtävää mahtavan valtakunnan presidenttinä.
– On vaikea kuvitella, että Suomessa tehtäisiin vastaavan kaltaista elokuvaa istuvasta presidentistä tai edes pääministeristä.
W-elokuva kertoo aluksi paljon nuoremman Bushin (Josh Brolin) hoipertelusta. Perheen musta lammas juo kaikkea ja paljon, jättää työpaikkansa ja saa toistuvasti kuulla apuun suostuvalta isältään (James Cromwell), millaisen pettymyksen on tälle tuottanut. Isän ja pojan suhde nousee elokuvassa kaiken keskukseksi ja tekee nuoresta Bushista mielenkiintoisen ja jopa sympaattisen hahmon. Isä tulee jopa pojan painajaisuniin ja julistaa, miten Bushin nimeä rakennettiin 200 vuotta, ja miten poika on sen teoillaan tuhonnut.
Elokuva onkin tarina pojan persoonallisuuden muuttumisesta enemmän kuin kronologinen raportti siitä, miten ura eteni. Nuorelle Bushille tärkeintä on kasvaa niin suureksi, että pystyy kantamaan perheen perintöä.
Kun Bush tapaa nuoren Lauran (Elisabeth Banks), hän saa elämäänsä pysyvän tuen ja paljon uskollisia ja ihailevia katseita. Jeesuksensa Bush kohtaa 40-vuotiaana ja raitistuu. Elokuvan alun tyhjällä urheilukentällä eletty haave presidenttiydestä toteutuu ja seuraukset ovat mediasta tuttuja.
Stone näyttää hyvin Bushin johdateltavuuden ja vaikeudet tulla toimeen oman sisäpiirinsä kanssa. Hänen ympärillään häärii vahva kolmikko varapresidentti Dick Cheney (Richard Dreyfuss), varakansliapäällikkö Karl Rove (Toby Jones) ja puolustusministeri Donald Rumsfeld (Scott Glenn), mutta elokuvassa heitä katsotaan hyvin ulkopäin. Bush tietää tarvitsevansa heitä, ja toimii niin kuin neuvotaan – aina sanavalintoja myöten.
Vaikka taustalla ei olisi pojan renttuvuosia, presidentin virassa jatkaminen isän jälkeen ei olisi helppoa. Se, että elokuvan Bush katsoo vilpittömästi olevansa oikealla asialla ja pyrkivänsä Jumalan avulla maailman parantamiseen, antaa ajattelemisen aihetta. Aina, kun tavallinen mies saa epätavallisen suuren vallan, on syytä olla varuillaan.
Vaikka W-elokuvan otteessa on reipasta ironiaa ja satiiria, nauru saattaa myös juuttua katsojan kurkkuun. Elokuva päättyy vuoteen 2004, ja me tiedämme jo, miten paljon pahemmaksi kaikki vielä ehtikään kääntyä.
W. Ohjaus Oliver Stone, käsikirjoitus Stanley Weiser.
Jaa tämä artikkeli: