Yhdenkin lähentely on liikaa
Kirkon on oltava tarkkana, ettei kukaan käytä sen nauttimaa luottamusta väärin.
Viime viikkoina kirkon vastuunkantajien puhelimet ovat soineet tiuhaan. Katolisen kirkon pedofiliaskandaali on nostanut esiin kymmeniä tapauksia myös luterilaisen kirkon piiristä. Asiantuntijoiden mukaan ne ovat vain jäävuoren huippu. Luotettavaksi ja turvalliseksi koettu kristittyjen yhteisö on tarjonnut tilaisuuden käyttää luottamusta myös väärin.
Hyväksikäyttäjällä on usein vilpittömältä vaikuttava halu auttaa, kertoo kokemuksesta Korson kirkkoherra Kari Pekka Kinnunen. Viitisentoista vuotta sitten hänen puheilleen oli hakeutunut keski-ikäinen mies, joka halusi kerhonjohtajaksi ja tarjoutui järjestämään kodissaan turvapaikan kadulla kuljeskeleville nuorille pojille. Tarkemmat puheet saivat kirkkoherra Kinnusen varpailleen. Miehestä ei tullut kerhonohjaajaa.
— Seurakunta varjeltui, mutta tunnen syyllisyyttä siitä, että jätin miehelle mahdollisuuden jatkaa toimiaan muualla. Nykyisellä viisaudella hänestä olisi pitänyt ilmoittaa poliisille, Kari Pekka Kinnunen sanoo.
Aikuisen vai lapsen suojelua?
Menneinä vuosikymmeninä lasten hyväksikäytön paljastuminen on johtanut useimmiten syyllisen siirtämiseen toisiin tehtäviin. Tekoa on pidetty ennemmin nolona kuin rikoksena, eikä uhreja ole osattu auttaa.
Kari Pekka Kinnusen kansakoulunopettajalla, salskealla miehellä, oli tapana poikaluokassa pyytää muutamia poikia vuorollaan tuomaan vihkoaan tarkistettavaksi. Mitä opettajanpöydän takana vihkontarkistuksen aikana tapahtui, sitä kukaan ei tarkkaan ottaen tiennyt, mutta vihkonomistaja seisoi opettajan vieressä hämmentyneenä ja outo tunnelma levisi koko luokkaan. Vihkoaan tarkistuttanut kuudesluokkalainen oli lopulta kertonut opettajan "hiplaamisesta" kotonaan. Opettaja joutui lähtemään, mutta syytä ei kerrottu.
— Eihän meillä pienemmillä ollut edes sanoja kertoa, mitä opettaja teki tai mitä hänen kuviteltiin tekevän. Namusedistä varoiteltiin, mutta koskaan ei puhuttu, mihin sedät karkeillaan houkuttelivat, Kinnunen sanoo ja kiittää nykyistä tapaa opettaa jo pienelle lapselle oikeutta koskemattomuuteen.
Sallitun ja kielletyn kosketuksen raja
Tärkeäksi puheenaiheeksi noussutta lasten hyväksikäyttöä on käsitelty Korson seurakunnan lastenohjaajien tiimissä. Ammattikasvattajissa on herännyt kysymys sallitun ja kielletyn koskettamisen rajasta. Eikö itkevää lasta voi enää ottaa syliin?
— Totesimme yhdessä, että viisaan aikuisen ei ole mitään syytä varoa sellaista luontevaa läheisyyttä, jota lapsi tarvitsee, Kari Pekka Kinnunen sanoo.
Sen sijaan jo varhaisnuorisotyössä rajan on oltava selkeä, rippikoulusta puhumattakaan. Ohjaaja ei voi tarjoutua hieromaan hartioita tai pesemään selkää saunassa, Kinnunen linjaa. Murrosikäisen fyysistä koskemattomuutta on varjeltava jopa silloin, kun nuori itse tuntuu hakeutuvan syliin. Seksuaalisen jännitteen synnyttäminen voi olla nuorelle vaarattomalta näyttävää leikkiä, johon aikuisella ei ole lupa lähteä mukaan.
Luottamuksen väärinkäytön mahdollisuus on kitkettävä erityisen tarkasti yhteisöistä, joihin vanhemmat ovat tottuneet lähettämään lapsensa turvallisin mielin.
— Lapsi on helppo sitoa salaisuuteen, jota ei kerrota muille. Useimmitenhan pedofiili on joku lapselle tuttu ihminen perheen, suvun, koulun, seurakunnan tai harrastuksen piiristä, Kinnunen muistuttaa.
Pitääkö syyllistä ymmärtää?
Olemme vasta keskustelun alussa, kirkkoherra Kari Pekka Kinnunen sanoo. Maton alle lakaisemisen sijaan lapsen oikeus koskemattomuuteen on muotoiltava selkein sanoin lakiin ja ihmisten ymmärrykseen.
— Lapsen koskemattomuuden rikkominen on tehtävä niin pelottavaksi, että se loppuu.
"Eihän meillä pienemmillä ollut edes sanoja kertoa,
mitä opettaja teki tai mitä hänen kuviteltiin tekevän."
Vaikka syyllinen on saatettava teos-taan vastuuseen, Kinnunen haluaa jättää hänelle edes pienen raon puhua vaikeasta ja kielletystä varjopuolestaan. Siihen tarjoavat mahdollisuuden sielunhoidollinen keskustelu ja rippi.
Pitääkö kirkossa siis ymmärtää myös syyllistä? Espoossa moni loukkaantui, kun Sellon ampumistapauksen jälkeen myös murhaajalle sytytettiin muistokynttilä.
— Jos olisin sytyttämässä kynttilää murhaajalle, en oikeastaan sytyttäisi sitä hänelle, vaan sille, mikä meissä kaikissa asuu mahdollisuutena kaikkeen väärään, Kinnunen toteaa.
Murtuuko rippisalaisuus?
Pappeja ja lehtoreita sitoo ehdoton rippisalaisuus. Sielunhoidollisessa keskustelussa tai ripissä kuultua ei saa paljastaa edes oikeudessa, ellei kyseessä ole törkeäksi määritelty rikos. Pedofiliakeskustelu on kyseenalaistanut rippisalaisuuden, joka ohittaa lieviksi arvioiduissa tapauksissa lastensuojelun ilmoitusvelvollisuuden. Kirkkolain mukaan ripin vastaanottajan ainoa mahdollisuus on tekijää paljastamatta varoittaa uhria.
Valtiovalta painosti kirkkoa muuttamaan kirkkolakia siten, ettei rippisalaisuus koskaan suojelisi lapsen hyväksikäyttäjää. Peruspalveluministeri Paula Risikon, kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin sekä luterilaisen ja ortodoksisen kirkon edustajien tapaamisessa vaatimuksista kuitenkin luovuttiin ja mahdollisia muutoksia pohditaan nyt kirkon piirissä. Kirkot selvittävät seuraavaksi, miten lastensuojelulakia ja kirkkolakia sovitetaan yhteen muissa Pohjoismaissa. Risikko, Wallin ja kirkkojen edustajat tapaavat uudelleen syksyllä.
Asia on tärkeä, mutta monimutkainen. Korson kirkkoherran Kari Pekka Kinnusen mukaan rippi on Jumalan ja ihmisen välinen totuudenhetki, se ainoa paikka, jossa saa turvallisesti katsoa myös pimeää puoltaan. Mahdollisuutta käytetään luterilaisessa kirkossa äärimmäisen vähän. Pitkän pappisuransa aikana Kinnunen on vastaanottanut ripin alle kymmenen kertaa. Yhdenkään papin hän ei ole kuullut antaneen synninpäästöä pedofiilille. Yleensä hyväksikäytöstä kertoo sen uhri.
— Toisaalta rippiin ja katumukseen liittyy aina parannuksen teko. Pedofiili ei nykykäsityksen mukaan tunne tarvetta muuttua eikä ripittäytyäkään muuten kuin pakon edessä, esimerkiksi vankilassa. Kaikkein tärkeintä ainakin minun mielestäni on lapsen pelastaminen mahdolliselta jatkuvalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Sellaisessa asiassa ei voi synninpäästöä antaa.
Jaa tämä artikkeli: