Yhdenvertainen Suomi
Pääkirjoitus (K&k 29.1.) vastusti vahvasti kansalaisaloitetta, joka kannattaa kirkon erityisaseman purkamista. Kirjoitus demonisoi aloitteen ja taisteli sitten kovin ottein aikaansaatua olkiukkoa vastaan. Tällainen kärjistetty viesti on varmasti samanmielisille hauskaa luettavaa, mutta toisaalta se on kovin altis asialliselle kritiikille. Asiallisesti ottaen kaikki kirjoituksen argumentit ovat perättömiä.
Kansalaisaloitteen tavoite ei ole kieltää siunattuun maahan hautaamista eikä kirkkohäitä. Julkisen vallan kannalta näissä ovat olennaisia vain asioiden käytännöllinen ja juridinen puoli, jotka tulevat hoidetuiksi hautaustoimistoissa ja maistraateissa. Tämän lisäksi saa itse kukin harjoittaa uskonsa mukaiset rituaalit. Niitä ei pidä lailla rajoittaa eikä suosia.
Vetoaminen esimerkiksi rippikoulujen suosioon on tekopyhää. Emme tiedä, kuinka suosittuja ne olisivat neutraalissa yhteiskunnassa.
Osa kirkon rakennusomaisuudesta on historiallisten ja arkkitehtonisten arvojen perusteella ehdottomasti suojeltavaa. Museovirasto on kirkolliskokousta asiantuntevampi elin huolehtimaan siitä.
Suurimmat kristilliset kirkkokunnat ovat ainoat aatteelliset yhdistykset, joihin ei tarvitse liittyä vaan niistä pitää erikseen erota. Niiden jäsenmaksutkin kerätään erikseen kyselemättä veronkannon yhteydessä. Tämän räikeän eriarvoisuuuden purkaminen ei tarkoita itse uskonnon sisältöön puuttumista. Uskoa saa, ken haluaa. Vapaaehtoisilla jäsenmaksuilla amerikkalaisetkin rahoittavat seurakuntansa eikä sitä kansaa voi ainakaan pakanalliseksi moittia. Uskon puhtauden kannalta olisi varmaan hyväkin, että ulkokullaiset paperijäsenet karsiutuvat seurakunnista.
Siitä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että vanhempien pitää saada kasvattaa lapsensa omien arvojensa mukaisesti. Nyt se vain on vähän vaikeaa, jos arvot eivät satu olemaan samat kuin kirkkouskovaisilla.
Kävinkin allekirjoittamassa aloitteen heti luettuani tämän pääkirjoituksen. Seuratkaa esimerkkiä!
Pertti Oskala
Kiitos nasevasta pääkirjoituksesta (K&k 29.1.), jossa puututtiin vapaa-ajattelijoiden alullepanemaan kansalaisaloitteeseen kirkon toiminnan ja ylipäänsä kaiken uskonnollisen median levittämisen estämiseksi.
Aloitetta perustellaan muun muassa tasa-arvolla. Tätä on vaikea ymmärtää sen oltua meillä jo pitkään voimassa: jokaisella on oikeus tunnustaa tai olla tunnustamatta. Tämä ei kuitenkaan näytä riittävän vapaa-ajattelijoille päätellen heidän innostaan yrittää kääntää koko yhteiskunta ylösalaisin. Lohdutukseksi näin ajatteleville saataneen palauttaa mieliin, että samaa konstia kokeiltiin itänaapurissamme jo vuosikymmeniä sitten varsin voimaperäisesti, mutta laihoin tuloksin.
Tähän kategoriaan kuuluu myös Pääkaupunkiseudun ateistien puheenjohtajan Jouni Luukkaisen (HS Mielipide 1.2.) syvä huolestuneisuus uskonnonvapauden toteutumisesta Puolustusvoimissa. Hän oli tehnyt asiasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka oli päättänyt vapauttaa kirkkoon kuuluvat varusmiehet osallistumasta kirkollisiin tilaisuuksiin. Tämä on uutinen sinänsä: olen aina ollut siinä uskossa, että kirkossa käynti kuuluu niihin elämämme vähiten vaarallisiin tapahtumiin.
Mauno Aholainen
Jaa tämä artikkeli: