Työttömien tiimi kokoontui Hilan leirikeskukseen suunnittelemaan syyskauden toimintaa. Kuvassa vasemmalta ryhmäläiset Jari A Jolkkonen ja Tapio Kaukonen, diakoniapappi Aarne Laasonen ja diakoni Martta Nurmi Tapiolan seurakunnasta sekä Nokialla työskentelevä logistiikkainsinööri Teemu Tynjälä. Kuva: Jukka Granström
Yhdessä arki kevenee
Espoon seurakunnat tarjoavat apua työttömille ja työttömyysuhan alla oleville. Ensimmäinen vertaisryhmä on kokoontunut kevättalvesta alkaen. Sen vetäjänä on yhdessä Tapiolan seurakunnan diakoni Martta Nurmen kanssa diakoniapappi Aarne Laasonen.
”Yksittäisen ihmisen työttömyys on aina katastrofi. Hän on tähän asti voinut saada apua seurakunnan diakoniatyöntekijältä. Nyt työttömiä on it-alan irtisanomisten myötä valtavasti, joten tilanne vaatii uudenlaisia toimia ja luultavasti lisää ryhmiä”, Laasonen sanoo.
Työttömien ryhmän kokoamista toivoivat tahoillaan Tapio Kaukonen ja Markku Niemi. Niemi jäi it-alalta työttömäksi kuutisen vuotta sitten, ja on sen jälkeen tehnyt satunnaisia pätkätöitä.
”Minulla oli tunne, ettei ole paikkaa, jossa voisin jutella maailmanmenosta ja omasta tilanteestani. Marssin päivystävän papin juttusille, ja olen tyytyväinen että diakoniatyö otti onkeensa sen, että maailma ympärillä rytisee. Työttömiä on paljon vielä 1990-luvun laman jäljiltäkin”, Niemi sanoo.
Toimintaa tarpeen mukaan
Parikymmenhenkinen työttömien tiimi aikoo pyytää tilaisuuksiinsa luennoitsijoita kertomaan muun muassa yli 50-vuotiaiden työllistymismahdollisuuksista.
Markku Niemi on nyt tuntuvasti yli 50-vuotias.
”Nykyään puhutaan paljon kaiken ikäisistä työntekijöistä ja hiljaisen tiedon tärkeydestä. Käytännössä ikääntynyttä ei arvosteta, mielekkäitä töitä ei löydy etsimälläkään”, Niemi sanoo.
Toiminta on myös yhteisöllistä – töiden etsimistä yhdessä, verkottumista, tietojen ja tunteiden jakamista ja yhdessä virkistymistä.
Ryhmä voisi olla myös avuksi sosiaalialan tai yhteiskuntatieteiden opiskelijoille. He saisivat ryhmän jäseniltä kokemustietoa opinnäytetöihinsä.
Seurakunnan tehtävänä myös arjen jakaminen
Aarne Laasonen sanoo, että seurakunta ei voi ummistaa silmiään ajan ilmiöiltä ja käpertyä itsensä ympärille tai se ei täytä tehtäväänsä.
”Vaikka kristinuskossa näkymä on eteenpäin ja jopa kuoleman rajan taakse, on elettävä tässä päivässä.”
Erityisesti diakoniatyön tehtävänä on auttaa kaikkia apua tarvitsevia uskontokuntaan tai muuhun taustaan katsomatta. Seurakunta voi tarjota tilaa, aikaa ja paikkoja keskustelemiseen.
”Rukousta tai muuta hengellistä elämää vähättelemättä ne eivät kriisikohdissa ole ensimmäisiä asioita joita otetaan esiin. Työttömien ryhmässä en halua tyrkyttää hengellisyyttä, sillä sillekin on jokaisella oma aikataulunsa, jota ei voi hoputtaa”, Laasonen sanoo.
Vertaistuesta on saatu hyviä kokemuksia muun muassa sururyhmissä ja äkillisten onnettomuuksien kohdatessa.
”Yksinään jää helposti omien ajatustensa vangiksi. Muiden samassa tilanteessa olevien kohtaaminen auttaa eteenpäin. On tärkeää saada voimavaroja työn hakemiseen, mutta myös osata jatkaa elämää, vaikka työtä ei enää löytyisikään.”
Ihmisarvo ei liity työpaikkaan
Seurakunnissa on Laasosen mukaan oltu jo pitkään huolestuneita aineellisten arvojen ylikorostamisesta. Uutisten keskiössä on talous, rahasta on tullut itsetarkoitus.
”Kun ympäröivä maailma korostaa välinearvoa, ihmisarvo jää jalkoihin. Seurakunnan viesti on, että vaikka ihminen heitetään tehokkuuden rattaista ulos, ihminen on ihmisenä aina arvokas.”
Niemi sanoo, ettei ihmisen arvostaminen näy kaikkialla työelämässä.
”Nykymeno on paikoin raadollista. Irtisanomisetkin voivat olla todella törkeitä – potkuista saatetaan kertoa tekstiviestillä tai pöydälle jätetyllä lappusella”.
Niemi pyrkii pitämään elämänsä mielekkäänä omalla aktiivisuudellaan ja mielialansa korkealla yhteisöllisellä toiminnalla.
”Toivon että saan vielä vakituisen työpaikan, jossa vieläpä olisi sellaista luksusta kuin työtyytyväisyyttä.”
Työttömien ryhmästä saa lisätietoa sähköpostitse: aarne.laasonen@evl.fi
Nokialle oma silta
Nokia on kertonut vähentävänsä Suomessa enintään 3700 työntekijää vuoden 2013 loppuun mennessä. Vähennyksiä on kaikilla Nokian toimintapaikkakunnilla, myös Espoossa. Yt-neuvottelut ovat meneillään, eikä tarkkoja lukuja paikkakunnittain ole vielä saatavilla.
Teemu Tynjälä on Nokialla logistiikkainsinöörinä.
”Tällä hetkellä minulla on olo, että aivot ymmärtävät irtisanomisten välttämättömyyden, sydän on vielä matkalla. Olen itse onnellisessa asemassa, sillä oma työni jatkuu”, hän kertoo.
Tynjälä haluaa olla murrostilanteessa avuksi työkavereilleen. Hän toimii sillanrakentajana tukea tarvitsevien nokialaisten ja seurakunnan välillä.
”Ajatusten purkupaikkaa ja vertaistukea tulevat tarvitsemaan sekä irtisanotut että työpaikkansa säilyttävät. Myös firmaan jäävät ihmiset kokevat stressiä. Oma työmäärä saattaa kasvaa tai työtehtävät muuttua, joku voi kokea syyllisyyttä siitä että saa pitää työpaikkansa”, Tynjälä sanoo.
”Juuri nyt on tärkeintä, että jo olemassa oleva työttömien ryhmä nivoutuu yhteen ja saa jakaa kokemuksiaan. On hyvä, että työttömällä on myös kodin ulkopuolista elämää ja ihmisiä joiden kanssa voi keskustella asioistaan rasittamatta puolisoaan liiaksi.”
Työttömyyden kielteisen leiman hälventäminen on tärkeää. Irtisanomisen aiheuttama pakollinen pysähdys on parhaimmillaan mahdollisuus uusiutua.
”Ryhmässä voi olla jaettavana myös selviytymistarinoita. Vaikka työ on loppunut ainakin joksikin aikaa, elämästä voi löytyä muita tärkeitä arvoja.”
Jaa tämä artikkeli: