Hiljaisuuden talossa. Shahd Abuhamad hiljentyy kylän hengellisessä keskuksessa. ”En enää pelkää toista vain sen vuoksi, että hän on juutalainen tai venäläinen. Poliittinen tilanne aiheuttaa kuitenkin kipua tunnetasolla”, hän sanoo.
Yhdessä elämällä pelko väistyy
Juutalaisten ja arabien yhteisökylä näyttää, että rauhassa eläminen on mahdollista.
Neve Shalom – Wahat al-Salam -nimisessä kylässä Israelissa uskotaan yhteiselon mahdollisuuteen. Kylän nimi tarkoittaa ”rauhan keidasta” hepreaksi ja arabiaksi.
Yhteisökylän perustaja Anne le Meignen hymyilee näyttäessään valokuvia kotikylänsä historiasta.
”Tässä arabilapsi antaa suudelman juutalaislapselle.”
Le Meignen ja juuriltaan juutalainen dominikaanipappi Bruno Hussar perustivat 1970-luvulla juutalaisten ja Israelin kansalaisuuden omaavien Palestiinan arabien yhteisen kylän Jerusalemin vuorten alarinteille.”Halusimme näyttää, että juutalaisten ja arabien on mahdollista asua rinnakkain rauhanomaisesti ja työskennellä yhdessä rauhan ja tasa-arvon puolesta”, le Meignen kertoo.
Kylässä asuu viitisenkymmentä perhettä, ja 35 uudelle talolle on raivattu alue kylän itälaidalta. Kylässä tulee asua yhtä paljon juutalaisia ja palestiinalaisia.
Yhteisymmärrystä etsitään jatkuvan ja välillä kivuliaan keskustelun kautta.
”Ajatuksena on kasvattaa uudet sukupolvet toimimaan yhdessä lapsesta asti”, le Meignen sanoo.
Kylään perustettiin Israelin ensimmäinen kaksikielinen ja monikulttuurinen ala-aste ja päiväkoti. Kummankin oppilaista valtaosa tulee ympäröivistä kylistä.
Koulussa juhlitaan tässä kuussa joulua, hanukkaa ja profeetta Muhammadin syntymäpäivää. Suurelle osalle kyläläisistä uskonto merkitsee ennen muuta kulttuuria.
Kylässä toimiva School for peace -oppilaitos edistää rauhaa ja tasa-arvoisia suhteita palestiinalaisten ja juutalaisten välillä.
Kylässä toimii myös moniarvoinen hengellinen keskus, jonka tapahtumissa konfliktia tarkastellaan hengellisestä näkökulmasta. Hiljaisuuden talossa jokainen voi hiljentyä omalla tavallaan tilassa, jossa ei ole uskonnollisia symboleja.
”Emme ole mitenkään erityisiä emmekä elä kuplassa. Meillä on keskinäisiä ongelmia siinä missä muillakin. Poliittinen ilmapiiri vaikuttaa elämäämme. Olemme kuitenkin sitoutuneet jatkamaan yhdessä ja toimimaan rauhan eteen parhaamme mukaan”, Anne le Meignen painottaa.
Terapeutti Shai Schwartz saapui perheineen kylään 27 vuotta sitten romanttisen ajatuksen houkuttelemana. Nyt kylä on laajentunut ja romantiikka on karissut arjessa. Schwartz on silti tyytyväinen nähdessään, kuinka monikulttuurinen kasvatus on vaikuttanut lapsiin.
”Stereotypiat eivät enää vaikuta heihin. He tuntevat arabikulttuurin, mentaliteetin ja tavat ja näkevät palestiinalaiset eri tavalla kuin monet ikäisensä. Lisäksi he puhuvat sujuvaa arabiaa.”
24-vuotias arabiopiskelija Shahd Abuhamad on asunut kylässä kymmenen vuotta. Monikulttuurisessa Lodissa syntyneenä hän ihmetteli vanhempien halua muuttaa pieneen kylään.
”Mehän elimme jo samaa monikulttuurista elämää, josta he haaveilivat.”
Abuhamad pitää oman arabi-identiteetin kyseenalaistumista kylän ainoana kielteisenä puolena. Parasta on ollut ennakkoluulojen voittaminen.
”Kun tuntee toisen kulttuurin kuin omansa, tuntemattoman pelko katoaa.”
Jaa tämä artikkeli: