Teija Muurisen näytelmä Sampsa, poika pikkarainen on kalevalainen satu pojasta, joka kylvää siemenet tyhjään ja autioon maahan ja saa kauniit suomalaiset metsät kasvamaan. Kuva: Sirpa Päivinen
Yhdessä ihmisessä kokonainen teatteri
Teija Muurisen mielestä on ihana keksiä ja kirjoittaa satuja ja saada vielä visualisoidakin ne.
Nukketeatterin tekijä Teija Muurinen laskee, että hänellä on viime aikoina ollut noin sata esitystä vuodessa. Suurin osa niistä on teatteri Helmen tuotantoja.
Kiirettä on siis pitänyt. Muurinen on Helmen ainoa työntekijä, yhtä aikaa näyttelijä, nukentekijä, dramaturgi, lavastaja, äänimies, valomies...
– Musiikkia en sävellä, hän rajaa, mutta lisää sitten, että pystyy editoimaan musiikkia tietokoneella. Hän käyttää mielellään myös ohjaajaa, jotta voi peilata ajatuksiaan johonkuhun.
Kolme tuntia pakkaamista
Helmi on erikoistunut kiertueteatteriin. Muurisen esitys alkaa siis yleensä siten, että hän pakkaa sen ensin farmariautoonsa. Takaosa ja -penkki täyttyvät kahdesta matkalaukullisesta nukkeja, lavasteista sekä valo- ja äänilaitteista. Puolen tunnin esitys vaatii pystytyksineen ja purkamisineen kolme tuntia.
Tätä kaikkea on tietysti edeltänyt näytelmän aiheeseen perehtyminen ja tekstin kirjoittaminen, lavasteiden ja nukkien rakennus sekä harjoittelu, jotka vievät yhteensä ainakin puoli vuotta.
Melkoinen työn sankari. Tänä vuonna Muurisella, kuten muillakin nukketeatterintekijöillä, on syytä juhlia ponnistuksiaan, koska Maailman nukketeatterijärjestön UNIMA:n Suomen keskus täyttää 25 vuotta.
Juhlavuoden kunniaksi teatterimuseossa avautui helmikuun puolivälissä suomalaista nukketeatteria esittelevä näyttely. Avajaisten yhteydessä julkistettiin myös Liken kustantama Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä -kirja, joka kertoo nukketaiteilijoista ja -teattereista yli sadan vuoden ajalta.
Vuoden aikana järjestetään myös seminaareja, keskusteluja ja luentoja. Muurinenkin on mukana teemavuoden järjestelyissä, sillä hän kuuluu Suomen UNIMA:n hallitukseen.
Vanhanaikaisena ihmisenä rakastan satuja
Muurinen on tyypillinen nukketeatteriammattilainen sikäli, etteivät hänen tekemisensä rajoitu yhteen teatteriin. Helmen esitysten lisäksi hän osallistuu myös muihin tuotantoihin sekä opettaa.
Sooloteatterin pyörittäminen ei sekään ole nukketeatterimaailmassa kovin poikkeuksellista. Monet Suomessa toimivista noin viidestäkymmenestä nukketeatteriin keskityvästä ammattiteatterista ovat yhden ihmisen teattereita.
Muurinen päätti kouluttautua nukketeatterialalle, kun hän 15 vuotta näyttelijänä työskenneltyään halusi tehdä jotain muuta. Nukkien pariin häntä houkuttelivat mahdollisuus toteuttaa kokonaisuuksia ja tehdä käsillään jotain, mikä oli aina ollut hänelle ominaista.
– Ehkä se on sitäkin, että olen vähän vanhanaikanen ihminen. Rakastan satuja. Niitä on ihana keksiä ja kirjoittaa, ja kun vielä pystyy visualisoimaan ne.
Työskennellessään yksin Muurinen voi kertoa juuri niitä satuja, joita itse haluaa. Sooloteatterin perustamiseen oli taiteellisen vapauden lisäksi myös taloudellisia syitä. Kun tekee kaiken itse, toiminnan saa helpommin kannattamaan taloudellisesti.
Nuken pitää olla idioottivarma
Sooloteatteriin Muurisella oli hyvä pohja. Näyttelijävuodet Lähiöteatterissa opettivat monia käytännön asioita kuten teatteritekniikkaa. Nukkien tekemistä Muurinen opetteli ollessaan Tuusulassa Adultan ARTO-opistossa nukketeatterikoulutuksessa.
Erityisesti sooloteatterintekijälle on äärimmäisen tärkeää, että nuket ovat paitsi näyttäviä, myös teknisesti toimivia.
– Minulla on vain kaksi kättä. Nukkien pitää olla idioottivarmoja.
Tärkeintä nukketeatterin tekemisessä on kuitenkin se, että esityshetkellä antaa kaikkensa ja on sataprosenttisesti läsnä.
– Sitä ei voi vain huiskaista menemään.
Työn vaativuudesta huolimatta aikuinen ihminen ja nuket ovat yhdistelmä, joka herättää ihmisissä joskus ihmetystä.
– On ollut monenkirjavaa suhtautumista. Kun kerroin ihmisille, että opiskelen nukketeatteria niin jotkut tyrskähteli, että oletko ihan tosissasi.
Ehkä juhlavuoden tapahtumien jälkeen ihmettelijöitä on hieman vähemmän.
Näkymätön käsi – suomalaista nukketeatteria –näyttely 28.6. asti Teatterimuseossa Kaapelitehtaalla, Tallberginkatu 1 G .
Leena Peltonen ja Marjut Tawast (toim.): Nukketeatteria suomalaisilla näyttämöillä. Like 2009. 325 s. 34e.
Jaa tämä artikkeli: