Kaveriksi kauppaan. Hoivayrittäjä Annika Halmela avustaa vanhuksia arjen asioissa. Kuva: Jani Laukkanen
Yhdessä kotona
Ihmiset haluavat yleensä asua kotonaan niin pitkään kuin voivat.
Kun terveys heikkenee, löytyy vielä konsteja pärjäämiseen.
Marraskuisena maanantaiaamuna Eila ja Bjarne Löfström säteilevät tyytyväisyyttä. He ovat nukkuneet kaksi yötä uudessa kodissaan Itä-Helsingissä. VVO:n vuokra-asunnossa on parasta se, että siellä mahtuu kulkemaan pyörätuolilla ja että se sijaitsee pohjakerroksessa.
– Vartiokylässä asuin kuukauden tai kaksi kuin montussa. En päässyt enää ulos, istuin vain lasitetulla parvekkeella. Sieltä näkyi toisia taloja ja puunlatvoja, kertoo Bjarne Löfström, 79.
Helppoa ei ollut silloinkaan, kun hän vielä jaksoi lähteä ulos. Koko kesän vaimo Eila Löfström, 76, kantoi pyörätuolia hissittömän talon toisesta kerroksesta alas ja taas ylös. Alzheimerin tautia poteva mies keplotteli portaita kaiteen varassa.
Löfströmien vuosi on ollut täynnä muutoksia. Vielä alkukeväästä Bjarne Löfström pystyi ajamaan autoa, vaikka hänellä olikin ollut Alzheimer-diagnoosi parisen vuotta. Sitten jalkoja alkoi heikottaa yhä useammin, varsinkin iltaisin, ja lähimuisti heikkeni. Kerran kauppareissulla pariskunta oli vähällä jäädä marketin parkkipaikalle. Suihkussa käynti kävi hankalaksi, ja pian isäntää ei voinut enää jättää yksin kotiin edes kauppareissun ajaksi.
– Olen kyllä tottunut hoitamaan mieheni ja viiden lapseni isän ihan itse. Omaishoidon tuen hakeminenkin tuntui ensin siltä, että olemme hakemassa jotain sosiaaliapua, kertoo virkeä ja nauravainen Eila Löfström.
Tyttärentyttären avulla Helsingin kaupungilta kumminkin haettiin omaishoidon tukea. Kaupungin apuvälinelainaamosta on saatu kotiin rollaattori, vessanistuimen korotus ja viimeksi oikea sairaalasänky. Sen pääpuolta ja jalkopäätä voi liikuttaa sähköisesti. Sänky on Bjarne Löfströmin kannalta kodin tärkeimpiä huonekaluja, sillä hän lepäilee suuren osan päivää.
Kaupungin puuseppä tulee vielä asentamaan tukikaiteita seinään, poistamaan kynnykset ja tekemään luiskat kylpyhuoneeseen ja parvekkeelle.
Aamu on vilkas. Kuljettaja tuo ovelle kuusi pahvilaatikollista vaippoja. Sitten saapuu Helsingin kaupungin kotihoidon työntekijä hoitamaan Bjarnen kantapäähaavoja. Lähihoitaja Virpi Pajalan kanssa sovitaan samalla, että kotihoito rupeaa käymään joka ilta auttamassa iltatoimissa. Lisäksi kerran viikossa autetaan Eila Löfströmiä kylvetysurakassa. Toinen käsipari on silloin tarpeen.
– On se kumma, miten painava yksi jalka voi olla, kun siinä ei ole voimaa, sanoo Eila.
Ikkunasta näkyy syksyinen puisto. Kauppa on niin lähellä, että siellä voi kipaista melkein tohvelit jalassa. Samassa rapussa asuu kaksi sukulaista, joten tarvittaessa kotimies löytyy naapurista.
Löfströmeillä on tänään hyvä päivä.
Sosionomi Annika Halmela on työskennellyt hoiva-alalla sekä kunnan puolella että yksityisellä. Nyt hän tekee hoivatyötä yhden naisen AH-Apu -yrityksessään.
– Asiakkaistani moni on saattanut miettiä ulkopuolisen avun palkkaamista monta kuukautta, ja kynnys siihen on hyvin suuri. Moni vanhus ei tiedä paljoakaan itselleen kuuluvista etuuksista eikä kykene ottamaan niistä selvää.
AH-Apu tarjoaa saattamista, ulkoilua, asiointiapua, seuranpitoa ja tukemista kotiaskareissa 29 euron tuntihintaan. Toisinaan asiakkaan kaukana asuvat lapset ostavat viikkoapua vanhemmalleen. Annika Halmela on myös usein neuvonut tukien hakemisessa.
Asiakkaat voivat hyödyntää maksuissaan kotitalousvähennystä. Halmela on laskenut vähennyksestä seuraavan esimerkin:
Yksin asuvalla rouva A:lla on heikko näkö ja iän mukanaan tuomia liikkumisvaikeuksia. AH-Avun työntekijä auttaa häntä postin lukemisessa, asioiden hoitamisessa sekä kaupassa käynnissä kahdesti viikossa puolitoista tuntia kerrallaan. Neljän viikon käynnit maksavat yhteensä 348 euroa. Tästä summasta rouva A saa kotitalousvähennystä 60 prosenttia, jolloin hänelle jää maksettavaa 139,20 euroa kuussa eli 34,80 euroa viikossa.
Kotitalousvähennyksen omavastuu on 100 euroa.
– Käytännössä systeemi toimii niin, että kun asiakas on ostanut palvelua 167 eurolla, hän saa sen jälkeen takaisin 60 prosenttia kuluistaan. Vähennys tehdään asiakkaan maksamista veroista, Halmela täsmentää.
Eira Serkkola
Jaa tämä artikkeli: