Yhdessä tästä selvitään
Lähitukea. Lapselle on avuksi, jos hän tietää, mistä vanhemman ongelmissa on kysymys. Ahdistavien tunteiden hyväksyminen auttaa toipumisessa.

Lähitukea. Lapselle on avuksi, jos hän tietää, mistä vanhemman ongelmissa on kysymys. Ahdistavien tunteiden hyväksyminen auttaa toipumisessa.

Yhdessä tästä selvitään

Vanhemman masennuksesta ja sen herättämistä tunteista kannattaa puhua lapsen kanssa.

Kun äiti tai isä masentuu, lapsi tuntee herkästi syyllisyyttä tilanteesta ja pohtii, onko hän tehnyt jotain väärin. Lapsi saattaa ajatella, että jos en kiukuttelisi, isä ei olisi noin kärttyinen.
Lapsi saattaa myös pelätä, että isä tai äiti vahingoittaa itseään, jos hän jättää tämän yksin. Toisinaan lapsi alkaa ottaa vastuuta perheen kotitöistä.
”Osa lapsista muuttuu näkymättömiksi, jotkut ovat levottomia, pitävät menoa yllä ja yrittävät kammeta vanhempaa sohvan pohjalta ylös. Joskus lapsi voi itsekin masentua”, lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja perheterapeutti Janna Rantala kertoo.

Masennus on usein terve reak­tio toivottomalta tuntuvaan elämäntilanteeseen. Se ei ole maailmanloppu, eikä lapsen elämä tuhoudu siihen.
Janna Rantala kannustaa vanhempia puhumaan masennuksesta lapsen kanssa. Aihetta voi käsitellä esimerkiksi lastenkirjojen kautta, joissa on joskus hyviä piirroksia masennuksesta. Salailu sen sijaan kääntyy itseään vastaan ja versoo lapsessa syyllisyydentunteita.
”Lapselle voi sanoa, että oletko huomannut, että isi tai äiti on nyt erilainen kuin ennen ja mitä sinä ajattelet siitä. Jo vauvallekin voi kertoa, että äidillä on nyt vähän paha mieli, mutta se ei johdu sinusta ja yhdessä tästä selvitään.”
Lapselle voi myös kertoa, että vanhempi hakee ja saa apua.

Espoolainen Irma masentui ensimmäisen kerran teini-iässä jouduttuaan koulukiusatuksi. Aikuisiällä masennus on aaltoillut lievästä vaikeaan. Masennusta ovat sävyttäneet toivottomuuden, arvottomuuden ja häpeän tunteet.
”En ole koskaan yrittänyt itsemurhaa, mutta hellin itsetuhoisia ajatuksia. Ajattelin, että minun ei ole pakko kestää tätä, vaan voin aina tappaa itseni. Ajatus antoi toivoa ja lohtua, mahdollisuuden päästä pois ahdistavasta elämästä ja kelvottomasta itsestäni”, Irma muistelee.
Masennuksessa toimintakyky usein hiipuu, mutta Irmalla niin ei käynyt edes vakavan masennuksen aikana. Hän selviytyi arkiaskareista ja kävi useimmiten töissäkin.
”En ole viettänyt päivääkään sängyn pohjalla masennuksen vuoksi. Olen tässä mielessä epätyypillinen masentuja.”

Irman mielestä masennus on arvokas ja merkittävä tunne, jota pitäisi vaalia ja kuunnella. Se yrittää epätoivon vimmalla viestiä ihmiselle, että jonkin asian täytyy muuttua.
”Masennus on vakava ja rankka sairaus, joka vie pahimmillaan hengen. Mutta se ei tule sattumalta, sillä on sairastuneen elämässä jokin merkitys. Syy voi löytyä esimerkiksi siitä, miten ihminen kohtelee itseään ja millaisiin ihmissuhteisiin hakeutuu.”
Myötätuntoa ja armollisuutta Irma on löytänyt psykodynaamisesta terapiasta, jossa hän kävi usean vuoden ajan. Toipumisessa ratkaisevin tekijä oli terapeutin empatiakyky. Terapiassa heräsi ristiriitaisia­kin tunteita, mutta ne voitiin selvittää.
Irman mukaan terapia auttoi häntä sietämään vajavaisuutta ja rajallisuutta.
”Välillemme syntyi aito ihmissuhde, jossa koin itseni hyväksytyksi ja arvostetuksi. Kaikenlaiset tunteet ja tilanteet voitiin käsitellä.”

Muutama vuosi sitten perheeseen otettiin koiranpentu. Lemmikin varaukseton rakkaus ja myötätunto ovat auttaneet toipumisessa. Liikunta ja kaikenlainen askartelu rentouttavat.
Tällä hetkellä Irma tuntee itsensä elämänhaluiseksi. Hän ei vanno, ettei enää koskaan masennu, mutta jos niin käy, hän on kiinnostunut oppimaan ja muuttamaan elämäänsä.
”Olen voinut muuttaa perustavia uskomuksia itsestäni ja olen rohkaistunut täydempään vuorovaikutukseen ympäristöni kanssa.”

Irman kaksi lasta ovat nyt teini-iässä. He ovat olleet välillä huolissaan äidin voinnista, vaikka masennuksesta on juteltu avoimesti ja Irma on aina korostanut, ettei se ole heidän vikansa. Joskus lapset lähtivät useiksi tunneiksi pois kotoa, kun Irma halusi vetäytyä omiin oloihinsa.
”Lapsille oli rankkaa katsoa, kun äiti makaa lattialla ahdistuneena tai huutaa pikkuasioista kuin hyeena. Silloin lapset olivat hiljaa. Nyt he uskaltavat jo kapinoida, mutta se on vain terve merkki”, Irma kertoo.
Masennukseen ja lasten tukemiseen voi pyytää apua perheneuvolasta, neuvolapsykologin kautta tai seurakunnan perhetyöntekijältä. Espoon seurakuntien perheasiain neuvottelukeskukseen jaetaan uusia aikoja elokuun alusta alkaen.
Janna Rantalan mielestä lähipiirin merkitys toipumisessa jää usein huomaamatta.
”Läheskään kaikki masentuneet eivät tarvitse terapiaa. Joskus läheisen tuki riittää”, Rantala sanoo.
Mielenterveysongelmat voivat opettaa ymmärtämään, että elämään kuuluu ahdistaviakin tunteita. Läheisten ja tarvittaessa ammattilaisten tuella lapsen ihmissuhdetaidot ja luovuus voivat kehittyä jopa paremmiksi kuin helpommissa oloissa varttuneilla.
Irman nimi on muutettu.

Lisätietoa: Tytti Solantaus: Miten autan lastani? Opas vanhemmille, joilla on mielenterveyden ongelmia. Oriental Xpress Oy 2009. Opas löytyy pdf-muodossa Omaiset mielenterveystyön tukena – Uudenmaan yhdistys ry:n nettisivulta www.otu.fi

Jaa tämä artikkeli: