Jumalhahmot intialaisin silmin. Kuva Matinkylän koulun uskontoluokasta viime vuodelta. Kuva: Matti Karppinen
Yhdessä vai erikseen?
Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.) kertoi huhtikuussa käynnistävänsä selvitystyön uskonnon opetuksen korvaamisesta kaikille yhteisellä uskontotiedon ja etiikan oppiaineella. Asia jakaa kasvatuksen ja teologian alan asiantuntijoiden mielipiteitä.
Helsingin yliopiston uskonnondidaktiikan professori Arto Kallioniemen mukaan kaikille yhteinen uskontotiedon ja etiikan opetus täyttää tulevaisuuden tarpeet. Kallioniemen mukaan yhteisen opetuksen tulee painottua etiikkaan. Valtaosan etiikan opetuksesta antaisivat hänen mallissaan etiikan ammattilaiset eli uskonnonopettajat.
”Eettisten kysymysten käsittelyä ei pitäisi sysätä muiden opettajien harteille, joilla ei välttämättä ole yhtä laajaa koulutusta niiden käsittelyyn kuin uskonnonopettajilla”, Kallioniemi sanoo.
Kaikille yhteistä opetusta kannattaa myös kansanedustaja, teologian tohtori Ilkka Kantola (sd.).
”Oppilaiden jakaminen eri opetusryhmiin ei tue yleissivistystä”, Kantola sanoo.
Oman uskonnon mukaisia opetusryhmiä puolustavat puolestaan Uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja Saara Mäkelä ja kasvatusasiain koordinaattori Sirpa Okulov Suomen ortodoksisesta kirkkohallituksesta.
”Oman uskonnon opetuksessa voimme antaa oppilaille katsomuksellista opetusta ja vahvistaa heidän uskonnollista identiteettiään”, Okulov sanoo.
Okulovin mukaan vuoropuhelu on mahdollista vasta, kun oppilas tuntee oman taustansa. Hän pelkää, että kaikille yhteisessä opetuksessa oppilaista tulee uskontosokeita, jolloin vuoropuhelu ei ole mahdollista.
Uskontotieteen professori Tuula Sakaranaho ei osaa sanoa, mikä olisi hänen mielestään paras uskonnonopetuksen malli. Nykyisessä oman uskonnon opetuksessa vähemmistöjen tarpeet otetaan pitkälti huomioon.
”Toisaalta yhteinen uskonnonopetus mahdollistaisi vuoropuhelun”, Sakaranaho pohtii.
Opetusministeriössä valmistellaan parhaillaan lukion tuntijakouudistusta. Opetushallitus puolestaan valmistelee uutta perusasteen opetussuunnitelmaa. Opetussuunnitelman yhteydessä säädetään opetuksen valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako.
Professori Arto Kallioniemen mielestä uskonnonopetuksen kehittäminen on välttämätöntä, ja hetki on juuri nyt oikea.
”Jos uskonnonopetusta ei kehitetä, on suuri vaara, että oppiaineesta voi tulevaisuudessa tulla vapaaehtoinen. Jos opetus ei ole mielekästä, oppilaat eivät välttämättä halua valita sitä ollenkaan”, Kallioniemi varoittaa.
Muutaman kymmenen vuoden päästä uuden oppiaineen rakentaminen voi olla mahdotonta. Silloin tärkeä opetus eri uskonnoista voisi jäädä toteutumatta, jolloin uskonto ajautuisi marginaaliasemaan.
Kaikkien asiantuntijoiden mukaan uskonnonopetuksen merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Kun maahanmuuttajien määrä kasvaa ja kansainväliset työtehtävät yleistyvät, suomalaiset ovat yhä enemmän tekemisissä muista maista kotoisin olevien ihmisten kanssa. Tietoa toisista uskonnoista tarvitaan välttämättä esimerkiksi liike-elämässä ja hoitoalalla.
Lähteenä käytetyt puheenvuorot pidettiin paneelikeskustelussa, joka käsitteli uskonnonopetuksen kehittämistä. Viime viikolla järjestetty tilaisuus liittyi teologian alumnien eli entisten opiskelijoiden tapaamiseen.
Jaa tämä artikkeli: