null Yhteinen tunnus

Yhteinen tunnus

Helsingin yhteinen kirkkovaltuusto teki viime viikolla merkittävän päätöksen. Se valitsi Helsingin seurakunnille uuden yhteisöilmeen. Yhteinen merkki on nähtävissä näköislehden kannen ”silmäkulmassa” sekä verkkolehden etusivun jutussa.

Tällaiset merkit ja tunnukset ovat yleensä vahvasti makuasioita, yksi tykkää ja toinen ei, mutta nyt valtuustossa ei kuulunut minkäänlaisia soraääniä, ei ensimmäistäkään vastustavaa puheenvuoroa.

Yksimielinen yhteisen tunnuksen alle ryhmittyminen ei ole kirkossa mikään itsestäänselvyys. Kuten tunnettua, kirkossa on monista asioista kovin erilaisia näkemyksiä.

Helsingin seurakunnissa ja seurakuntayhtymässä on vuosien saatossa vedetty rajustikin eri suuntiin. Ymmärrys yhteisistä tavoitteista ja yhteistyön merkityksestä on kuitenkin lisääntynyt. Yhteinen tunnus on vahva viesti samalla asialla olevasta ja samaan suuntaan kulkevasta yhteisöstä.

 

Yhteisöilmeen luominen on ollut mielenkiintoinen hanke. Siihen ovat osallistuneet lähes kaikki seurakuntien työntekijät ja keskeiset luottamushenkilöt. Ideoita ja palautetta on annettu. Vahvoja mielipiteitä on lausuttu. Uudessa merkissä on nähty monenlaisia vertauskuvia ja viestejä.

Uutta merkkiä ei haluta selittää puhki. Myös seurakuntalaisilta pyydetään ajatuksia siitä, mitä mieltä he tunnuksesta ovat ja mitä se heidän mielestään kuvaa. Näin sen toivotaan kasvavan kaikille yhteiseksi tunnukseksi, joka kertoo selkeästi, mistä ja minkälaisesta yhteisöstä on kysymys.

 

Yksilöllisyyttä korostavassa ajassa on alettu yhä enemmän huutaa myös yhteisöllisyyden perään. Ihmisellä on tarve kuulua johonkin, liittyä toisiin.

Parhaimmillaan seurakunnat ovat nimensä mukaisesti yhteisöjä, joista löytyy seuraa. Käytännön tunnetasolla yhteisyyttä koetaan seurakunnissa muun muassa yhdessä laulaessa. Tästä paras osoitus on kauneimpien joululaulujen suosio.

Helsingin seurakunnissa on päätetty luoda tällaiselle pohjalle uutta yhteistä perinnettä. Kaikissa Helsingin kirkoissa vietetään toukokuun viimeisenä sunnuntaina ”suvivirren sunnuntaita”. Veisataan yhdessä suvivirttä ja muita kesäisiä lauluja. Se on yksi esimerkki samalla asialla olevasta ja samaan suuntaan kulkevasta yhteisöstä.

Seppo Simola
päätoimittaja

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.