Yhteisen pallomme uudet unelmat
Kauppatieteiden tohtori, ennakoinnin ja kompleksisuuden dosentti ja London School of Economicsin vanhempi tutkija Mika Aaltonen tutkii maapallon tulevaisuutta.
Se vaikuttaa sekä jännittävältä että mahdottomalta; miten voi tutkia jotakin, jota ei ole vielä olemassa?
Dosentti laskee aamupuurolusikkansa lautaselle ja piirtää lautasliinaan laatikoita ja nuolia; kaikilla asioilla on sysäyksiä, syitä ja seurauksia.
”Tulevaisuuden tutkiminen on ennen kaikkea kovaa työtä ja loogista päättelyä. Puhun operaatioanalyysistä; siitä, miten tarkastelen systeemin, esimerkiksi Suomen tai jonkin yrityksen ulkopuolella tapahtuvia muutoksia ja sitä, miten niiden tulisi vaikuttaa tämän päivän päätöksentekoon”.
Aaltosen tutkimuskohteina Aalto-yliopiston Business Innovation Technology BIT- tutkimuskeskuksessa ovat kuudentoista vuoden ajan olleet päätöksenteko, ajan kerroksellisuus ja monimutkaiset syy- ja seuraussuhteet.
”Oman ymmärryksen parantaminen niistä syy-seuraussuhteista ja tekijöistä, joista tulevaisuus muotoutuu, parantaa kykyämme sopeutua maailman muutoksiin”, Aaltonen tiivistää.
Toivon filosofia
Kansainvälisesti tunnetun tanskalaisen futuristi Rolf Jensenin kanssa kirjoittamassaan kirjassa Mr & Mrs Future ja viisi suurta kysymystä Aaltonen tarkastelee tulevaisuutta lukuisista eri näkökulmista.
”Yleensä business-kirjat kuvaavat muutosta yhden linssin kautta; on Informaatioyhteiskuntaa, Elämystarpeiden yhteiskuntaa ja Talent economyä. Me emme halunneet luoda tulevaisuudesta kapeaa yhden trendin totuutta, vaan tuoda esille viisikymmentä keskeistä tekijää, jotka ovat rajoittaneet ja rakentaneet ihmisten elämää. Halusimme tarkastella, miten ne ovat muuttumassa. Osa muutoksista on samansuuntaisia, osa keskenään ristiriidassa. Lisäksi halusimme näyttää, että jokaisessa tilanteessa on mahdollisuuksia vaihtoehtoisille kehityskuluille. Tästä syystä kirjaamme on nimitetty toivon filosofiaksi”.
Yksi pallo ei riitä
Maapallon kestokyky on tullut äärirajoilleen, Aaltonen sanoo.
”Jos koko maapallon väestö eläisi kuten amerikkalaiset, tarvitsisimme yhden planeetan sijasta neljä ja puoli maapalloa. Jos kaikki eläisivät kuten englantilaiset, tarvitsisimme kaksi ja puoli planeettaa nykyisen yhden lisäksi”.
Kiinan keskiluokka vaurastuu kovaa vauhtia. Samalla heidän kulutuksensa ja sitä kautta maapallon resurssien rasitus kasvaa entisestään.
”Lisäksi Intian keskiluokan kasvu on vasta alkamassa. Luonnonvarat eivät yksinkertaisesti riitä”, Aaltonen summaa.
”Toivona on, että ihmisten päivittäiset kulutusvalinnat muuttuvat, kun tietoisuus planeettamme rajallisuudesta ja jokapäiväisten valintojemme merkityksestä tulevaisuuden muotoutumiselle kasvavat.”
Arkeen astuu uusrenesanssi
Mika Aaltonen puhuu mielellään ihmisten arjesta.
”Suuret ajatukset syntyvät, kun joku onnistuu kuvaamaan isojen massojen arkea uudella, osuvalla tavalla”, Aaltonen sanoo, ja luettelee esimerkkeinä Gandhin, Marxin ja Jeesuksen.
Aaltonen ja Jensen esittävät kirjassaan, että kun ihmiset idässä vielä seuraavat materialistista unelmaa, länsimaissa teollinen, materialistinen unelma on jo loppuun kulutettu ja ihmiset etsivät uutta unelmaa. Aaltonen puhuu uudesta renessanssista.
”1400-luvulla ihmiset alkoivat ymmärtää asioita uudella tavalla, kun tiukin uskonnollinen ote hellitti. 2000-luvun renessanssi perustuu teollisen, hierarkisen ajatusmallin korvaamiseen paikalliselta tasolta tapahtuvalla organisoitumisella. Se vapauttaa energiaa ja sallii päätöksenteon ja toiminnan alhaalta ylös”.
Tarvitaan uusi, läpinäkyvä demokratia
Mika Aaltonen on toiminut lukuisissa kansainvälisissä tulevaisuutta luotaavissa tehtävissä, muun muassa Ranskan pääministerin toimiston ennakointiryhmässä.
”Sanoin, että annoitte meille demokratian, mutta olette lakanneet kehittämästä sitä sekä teoriana että käytännössä. Edustuksellisessa demokratiassa tärkeät päätökset tehdään muualla kuin vaaleissa”.
Aaltonen uskoo, että tulevaisuuden yhteiskunta on osallistuvampi ja päätöksenteko läpinäkyvämpää. Se lähtee alhaalta ylöspäin ja ottaa mukaan omaan arkipäiväänsä vaikuttamaan myös ne, jotka nyt ovat syrjäytymässä. Pitkä passiivinen vanhuus ja se, että nuoret eivät pääse yhteiskuntaan mukaan, eivät ole tulevaisuutta.
”Tarvitaan uusia konkreettisia tapoja toimia, elää ja toteuttaa demokratiaa arjessa, myös pieniä paikallisia tekoja”, Aaltonen sanoo.
Rehellisyys kunniaan
Rehellisyys ja päätöksenteon läpinäkyvyys ovat Aaltosen mukaan avainasemassa yhteiskunnan kestävässä kehityksessä.
”Ihmisten toiminnan jatkuvuudelle rehellisyys on jopa tärkeämpää kuin uudet innovaatiot. Se on lähde luottamuksen ja jatkuvuuden rakentumiselle. Kaikki toimet, jotka edistävät rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä, rakentavat yhteiskuntaa. Päinvastaiset toimet rakentavat epävarmuutta”.
Meritokratia, ihmisen omiin saavutuksiin, lahjakkuuksiin tai koulutukseen perustuva järjestelmä on Aaltosen mukaan suositeltava suunta tulevaisuuden yhteiskunnille.
”Ollessani luentokiertueella Singaporessa, kysyin National Security Centren johtajalta, miksi Singapore menestyy naapureitaan paremmin. Hän sanoi sen johtuvan meritokratiasta ja korruption puuttumisesta. Siinä on kaksi tavoittelemisen arvoista asiaa myös Suomelle”.
Mika Aaltonen & Rolf Jensen: Mr & Mrs Future ja viisi suurta kysymystä, Talentum 2012
Tulevaisuus jo tänään
”Kun kysyn ihmisiltä, mikä tai missä on tulevaisuus, he vastaavat yleensä sen olevan jossain kauempana - se on tila tai paikka jossain kaukaisuudessa.
Näkemykseni ajasta on toisenlainen – kerroksellinen.
Ajattelen, että tulevaisuus on läsnä nykyisyydessä siltä osin kun olemme sitä työstäneet, olemme sitä pystyneet käsitteellistämään.
Ja näillä tulevaisuutta koskevilla ajatuksilla on vaikutusta tulevaisuuden muotoutumiseen. Samalla tavoin ajatuksemme historiasta vaikuttavat siihen, mitä ajattelemme, tunnemme tai miten toimimme tänään.”
Tulevaisuudentutkija Mika Aaltonen
Jaa tämä artikkeli: