Kohtauksia elämästä. Helsingin diakonissalaitoksen Ihmisarvofoorumissa lokakuussa 2012 Kari Vähä-Aho ja Hilkka Tiilikka esittivät työttömien tekemiä sketsejä. Niiden aiheina olivat muun muassa tempputyöllistäminen ja työpaikka-arvonta.
Yhteisö valmentaa osallistumaan
Yhteisövalmennus auttaa Itä- Helsingin lähiöasukkaita löytämään paikkansa yhteiskunnassa.
Teksti Salla Korpela
Kuva Sirpa Päivinen
Helsingin diakonissalaitos on muutaman vuoden ajan kehittänyt yhteisövalmennuksia, joiden tarkoituksena on tukea pitkäaikaistyöttömien, asumisyksikön asukkaiden ja muidenkin ryhmien osallisuutta yhteiskuntaan.
Yhteisövalmennusmenetelmä tunnetaan maailmalla nimellä CABLE, joka tulee englannin sanoista Community Action Based Learning for Empowerment . Tähtäimessä on auttaa osallistujia yhteisvoimin ja toiminnallisin menetelmin löytämään voimavaroja toimia aktiivisina kansalaisina.
Suomessa tästä tuli ensin Kaapeli-hanke, jossa on järjestetty valmennusta diakonissalaitoksen eri palveluyksiköiden asiakkaille ja henkilökunnalle. Sitä on toteutettu myös muutamassa työttömien yhdistyksessä. Sama menetelmä on jalkautettu Itä-Helsinkiin tukemaan yhteisöllistä asukastoimintaa Roottori-hankkeen nimellä.
– Valitsimme tämän nimen, koska roottori on se osa, joka panee helikopterin liikkeelle. Se kuvaa myös sitä, ettei aina tarvitse olla kova vauhti välttyäkseen putoamasta. Yhteisö kannattelee, projektiasiantuntija Sakari Selin kuvailee.
Roottori-valmennuksia on tähän mennessä järjestetty Itä-Helsingin alueella viidesti. Sen lisäksi on pidetty lyhytvalmennuksia. Yksi täysimittainen valmennusjakso kestää kuusi viikkoa, jonka aikana on kaksi viikoittaista, puoli päivää kestävää istuntoa. Kaiken kaikkiaan valmennuksen on käynyt noin 80 ihmistä.
Viimeisin Roottori-ryhmä kokoontui loppuvuodesta Mikaelinkirkolla diakoni Jukka-Pekka Vaittisen johdolla. Ohjaajina toimi kaksi Roottorissa aiemmin mukana ollutta seurakuntalaista ja kaksi Roottorin työntekijää. Aiemmat valmennukset on järjestetty Diakonissalaitoksen toimitiloissa yhteistyössä Helsingin sosiaaliviraston, seurakuntien ja muiden toimijoiden kanssa. Yhteistyötahot ovat olleet tärkeässä asemassa roottorilaisten löytämisessä.
Valmennuksessa tutkitaan ensin omaa henkilöhistoriaa sekä omaan elämään vaikuttaneita ihmisiä ja arvoja. Seuraavan tutkimuksen kohde on ympäristö, jota havainnoidaan aistit avoimina. Havaintojen pohjalta analysoidaan maailmaa ja omaa paikkaa yhteiskunnassa, jossa jokainen elää oman tarinansa kanssa. Kolmannessa vaiheessa suunnataan katseet tulevaisuuteen ja etsitään paikkaa osallistua ja kokea osallisuutta. Joidenkin ryhmien kanssa on suunniteltu ja toteutettu oma kehityshanke.
– Työskentely on mielenkiintoista ja vaativaa, ja siinä tutustuu aika syvästikin erilaisiin ihmisiin. Jokainen kertoo omasta itsestään mitä haluaa, mutta kaikki on luottamuksellista, kertoo Leila Säppi , joka on mukana Mikaelinkirkon Roottori-ryhmässä.
Roottorin tavoitteena on tukea valmennettavien osallisuutta yhteisössään – tunnetta, että minä kuulun tänne, osaan ja voin tehdä jotakin hyödyllistä. Valmennuksissa mennään sillä tavalla syvälle, että syntyy ystävyyksiä ja toiminta on saanut omaehtoista jatkoa esimerkiksi matalan kynnyksen kerho- ja kahvilatoimintana.
Toimivaksi osoittautuneelle projektille on saatu jatkorahoitus kahdeksi vuodeksi, joiden aikana se on tarkoitus jalkauttaa entistä voimakkaammin alueille. Työ Mikaelinkirkolla jatkuu myös.
Jaa tämä artikkeli: