Aamupiirissä harjoitellaan ystävällistä kohtaamista.
Yhteispelillä se sujuu!
Päiväkummun koulussa vuorovaikutustaitojen oppiminen on tärkeää.
Päiväkummun koulu on mukana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ideoimassa Yhteispeli-hankkeessa.
Toimittaja kävi paikalla katsomassa, mitä Yhteispeli on käytännössä.
Välituntivalvojan osoittamat tytöt ohjaavat minut pihalta opettajanhuoneeseen. Olen menossa seuraamaan Päiväkummun koulun 5T-luokan Yhteispeli-tuntia.
Tunnin alussa luokka asettautuu ympyränmuotoon istumaan. Aamupiiri on alkamassa.
— Supinan välttämiseksi kaverukset eivät istu vierekkäin, kertoo 11-vuotias Sandra.
Ensin harjoitellaan tervehdystä.
— Otetaanko hampurilaistervehdys vai hämähäkkitervehdys? kysyy opettaja Tiia Katajainen.
Tervehtimisleikin avulla harjoitellaan toisen kohtaamista, selvästi puhumista ja silmiin katsomista. Luokan hälinä loppuu nopeasti, kun kaikki ovat asettuneet paikoilleen.
— Aluksi tervehdysharjoitukset menivät pelleilemiseksi, mutta nyt tervehtiminen ja toisen silmiin katsominen ei ole enää outoa eikä ihmeellistä, opettaja kertoo myöhemmin.
— Mikä on tärkeää tervehdittäessä, Matias?
— Ai niin, hymyileminen, Matias vastaa.
— Terve, moro, moi, hei, no moi, oppilaat tervehtivät toisiaan.
Seuraavaksi on vuorossa kerrontapiiri. Lapset kertovat vuorollaan, mitä he tekevät vanhempiensa kanssa.
— No, Jenna? opettaja kysyy.
— Isän kanssa pelaan ja äidin kanssa katson elokuvia.
— Teettekö ruokaa yhdessä? kysyy Essi.
— No, äidille joskus, Jenna vastaa.
— Loistava idea. Alkakaa kokata äidille ja isälle, opettaja innostuu.
Kerrontapiiri sujuu rauhallisesti. Kun joku kertoo, muut kuuntelevat ja esittävät lisäkysymyksiä. Toisten lasten henkilökohtaiset asiat kiinnostavat. Opitaan kuuntelemaan, kertomaan ja odottamaan omaa vuoroa. Lapset oppivat myös tuntemaan toisiaan paremmin, jolloin kiusaamisherkkyys vähenee.
Seuraavaksi leikitään sähkötysmurhaajaa. Lapset istuvat edelleen piirissä ja pitävät toisiaan käsistä kiinni. Leikin avulla uskallus olla toisen lähellä kehittyy luontevasti.
Opettaja kiertää ringin ja koputtaa jokaista oppilasta kerran selkään, paitsi sähkötysmurhaajaksi valitsemaansa kaksi kertaa. Sitten sähkötysmurhaaja lähettää kummallekin vieressä istujalle viisi merkkiä kättä puristamalla, he taas vuorostaan neljä ja seuraavat aina yhden vähemmän. Oppilaiden pitää arvata, kuka on sähkötysmurhaaja.
Välitunnilla Matias kertoo oppineensa yhteispelitunneilla keskittymistä.
— Teen itse -tunneilla olen oppinut tekemään itse. En tarvitse apua. Ellen osaa, ratkaisen itse, mitä teen.
Teen itse -tunneilla harjoitellaan omatoimisuutta, hiljaa työskentelyä, kekseliäisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Tunnin alussa oppilaat saavat valita itselleen mieluisan tehtävän muutamasta eri vaihtoehdosta. Itse valittu tehtävä motivoi työskentelemään.
Oppilaat pyrkivät ratkaisemaan tehtävät ilman toisten apua. Ellei tehtävä omasta mielestä edisty, sen voi vaihtaa toiseen, mutta omatoimisesti ja puhumatta.
Teen itse -tunti tarjoaa täydellisen työrauhan. On helppoa keskittyä, kun oppii luottamaan työrauhaan. Nämä tunnit kehittävät ongelmanratkaisutaitoja: ongelman tunnistamista, ratkaisujen keksimistä ja arviointia. Tämän tunnin töitä ei arvostella, mutta halukkaat saavat esittää työnsä luokan edessä.
Jenna pitää piiristä ja erityisesti kertomisesta. Hän sanoo myös kuuntelevansa mielellään toisten kertomuksia.
— Välillä vähän jännittää kertoa itse. Jännitän, että kiinnostaako juttuni ketään vai puhunko vaan turhaan.
Jenna sanoo olevansa erityisen iloinen, kun opettaja kehuu englannintunnilla.
— Silloin tuntuu, että olen vähän kehittynyt. Se kannustaa niin, että jatkan ja kehityn lisää.
Yhteispelin avulla koulu voi huomioida tehokkaammin lasten tarpeita tuntea itsensä hyväksytyksi, osaavaksi ja luovaksi.
Sandrakin sanoo pitävänsä piiristä.
— Tykkään kertoa. Se ei ole pelottavaa, kun saa kertoa omalle luokalle.
— Tiia on tiukka ope, mutta kiva, Tara haluaa vielä muistuttaa.
Myös Tara sanoo pitävänsä toisten muistojen kuuntelemisesta.
— Itseäni jännittää kertoa piirissä, mutta etenkin toisten hauskat jutut kiinnostavat. Yksi Joonan juttu oli tosihauska, silloin kaikki nauroivat.
Yhteispelin vaikutukset alkavat jo näkyä. Työrauha ja ryhmähenki ovat alkaneet parantua ja lasten oppimismotivaatio kasvaa. Opettaja Tiia Katajainen on innoissaan. Tämä hanke ei ole niitä, jotka tulevat ja menevät.
— Kehitys tapahtuu tietysti vähitellen Oman tuntemukseni mukaan oppilaat ovat hankkeen myötä kehittyneet.
— Esimerkiksi keskustelutunneilla, joilla itse en puhu mitään, oppilaat ovat oppineet odottamaan vuoroaan ja kuuntelevat, mitä toiset sanovat ja ottavat vuorollaan kantaa.
Yhteispeli-hanke kehittää myös rehtorin, opettajien ja vanhempien välistä vuorovaikutusta.
— Päivät ovat hektisiä, eikä aina tiedetä, mitä kenenkin opettajan luokalle kuuluu. Olemmekin alkaneet pitää opettajankokoukset aina silloin tällöin jonkun opettajan luokassa. Näin saamme kuulla, mitä kenenkin luokkaan kuuluu ja saamme ideoita toinen toistemme luokilta. Tämäkin toimintatapa on tullut kouluumme Yhteispeli-hankkeen myötä.
— Meillä opettajilla on ongelmia erityisesti ajankäytön kanssa. Opetustehtävien lisäksi tulee jatkuvasti erilaisia tehtäviä. Koko ajan pitää kirjata monenlaisia asioita muistiin. Ja erilaisia palavereja pidetään välituntien aikana. Ne vievät aikaa oppilailta.
— Työrauhaa ja aikaa oppilaille pitäisi olla enemmän ja tällaisia asioita pitäisi tehdä jokaisessa koulussa kaikissa luokissa. Yhteispeli-hanke kehittää työasennetta ja panee meidät opettajat myös painottamaan vuorovaikutustaitojen tärkeyttä.
Koulutuntien jälkeen tapaan sattumalta pihalla koulun vahtimestarin, jonka läsnäololla on oma vaikutuksensa koulurauhaan.
— Tulin tämän koulun vahtimestariksi viisi vuotta sitten. Ainahan löytyy häiriköitä, mutta kyllä minun mielestäni lapset ovat rauhoittuneet, vahtimestari vakuuttaa.
Jaa tämä artikkeli: