Kuva: Salla Peltonen/ Yhteisvastuu
Yhteisvastuu 2012 tuo helpotusta talouteen
Keräyksen tuotosta 60 prosenttia käytetään Ugandaan ja kansainvälisen diakonian kohteisiin Kirkon Ulkomaanavun kautta. Kotimaassa erityiskohteena oleva pienluottohanke saa 20 prosenttia keräyksen tuotosta. Hiippakuntien avustustyö sekä Kirkon diakoniarahasto saavat yhteensä 10 prosenttia ja loput 10 prosenttia käytetään keräävän seurakunnan päätösten mukaisiin diakonisiin tarpeisiin.
Suomessa
Yhteisvastuu myöntää yhteistyössä Takuu-Säätiön kanssa inhimillisiä pienlainoja, joiden avulla heikoimmassa asemassa olevat ihmiset voivat saada toivottomaltakin näyttävässä tilanteessa elämänsä ja taloutensa uudelleen hallintaan.
Pienluottohankkeen tavoitteena on ehkäistä ylivelkaantumista. Halpakorkoisia pienluottoja voivat hakea taloudellisessa ahdingossa olevat ihmiset, joilla pienet ansiotulot tai menetetyt luottotiedot estävät muiden luottojen saamisen.
Luottoja myönnetään vain yllättäviin kertaluontoisiin menoeriin kuten vuokravakuuksiin tai välttämättömiin kodin hankintoihin. Tarvittaessa luotonsaajalle etsitään hänelle sopiva tukisuhde taloudenhallinnan neuvontaan koko luottosuhteen ajaksi.
Luottoja ei myönnetä henkilöille, joilla ei ole lainkaan maksukykyä tai joilla on oikeus saada hankintaan toimeentulotukea. Luottojen määrät ovat arviolta 500–2 000 euroa. Korkotaso on kiinteä, viitekorko + 3 %, koko laina-ajan. Takaisinmaksuaika on enintään 2–3 vuotta, jonka jälkeen varat vapautuvat seuraavan lainantarvitsijan käyttöön.
Ugandassa
Yhteisvastuu 2012 tukee ruohonjuuritason ryhmämuotoista pienrahoitustoimintaa eli kylien säästö- ja lainaryhmiä. Ne ovat itsenäisiä, jäsentensä hallinnoimia pienkassoja, joiden toiminta perustuu säästämiseen.
Kun säästöjä on kertynyt riittävästi, ryhmä voi aloittaa pienlainojen myöntämisen jäsenilleen. Ryhmille ei anneta niin sanottua siemenrahaa Yhteisvastuuvaroista, vaan varat käytetään taloudenhallinnan koulutuksen laajentamiseen, jotta yhä useammat ihmiset pääsisivät säästö- ja lainatoiminnan piiriin.
Ryhmien jäsenet perehdytetään yleisiin taloustaitoihin kuten säästämiseen, talouden suunnitteluun, vastuulliseen velanottoon ja -hoitoon sekä riskeihin. Kohderyhmän mukaan he saavat koulutusta myös yrittäjyys-, ammatti-, kansalais- ja elämäntaidoissa sekä henkistä tukea traumaattisten kokemusten käsittelyyn. Ryhmässä opitaan myös demokraattisen päätöksenteon ja yhdessä toimimisen perusteita. Avun toimittaa perille Kirkon Ulkomaanapu.
YHTEISVASTUUKERÄYKSEN JUURET OVAT SYVÄLLÄ
Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon suurkeräys, joka auttaa hädänalaisia syntyperään, uskontoon tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Apu on mahdollisimman konkreettista; keräysvaroilla on muun muassa rakennettu taloja vanhuksille ja maanjäristyksen uhreille ja koulutettu nuoria slummeissa ja pakolaisleireillä.
Ensimmäinen keräys tehtiin vuonna 1950. Sodan ja pahojen hallavuosien jälkeen Pohjois- ja Itä-Suomen lapsiperheissä oli työttömyyttä ja aliravittuja ja sairaita lapsia. Kirkko tuli apuun ja keräyksen suojelijaksi saatiin alusta alkaen tasavallan presidentti. Keräystulos, 60 miljoonaa silloista markkaa, ylitti odotukset kaksinkertaisesti.
1950-luvulla vuosittainen keräystuotto käytettiin kotimaassa. Yhteisvastuuvaroin muun muassa hankittiin köyhiin koteihin lehmä tai hevonen, invalideille pyörätuoleja ja vanhuksille kunnollisia vuoteita.
Vuonna 1963 apua laajennettiin ulkomaille; ensimmäinen avunsaaja oli Ambo-Kavangon kirkko Namibiassa.
Nykyään Yhteisvastuukeräyksellä on 40 000 vapaaehtoista talkoolaista. Vuosittainen keräystuotto on 2000-luvulla ollut viiden miljoonan euron luokkaa.
ELÄMÄ MONELLA KIERTEELLÄ
Marjan velkakierre alkoi muutama vuosi sitten luottokortin katoamisesta. Kortilla oli tehty suuret velat, ennen kuin kävi ilmi, että kortin tunnuslukuineen oli ottanut käyttöönsä Marjan oma aikuinen poika. Silloin paljastui myös, mihin poika tarvitsi paljon rahaa; hän oli huumekierteessä.
”Yritin paikata velkoja maksamalla ne pois pankkilainoilla. Rahaa tarvittiin kuitenkin koko ajan lisää; lainojen hoitoon meni valtavasti rahaa, mutta poika pyysi jatkuvasti lisää ’vippiä’”, Marja kertoo.
Pojan huumeiden käyttö yritettiin saada loppumaan avohoidolla, siinä onnistumatta. Hänen opiskelunsa ja työnsä katkesivat alkuunsa. Marja tiesi, että lauantai-iltaiset rahapyynnöt oli tarkoitettu huumeiden hankkimiseen. Rahan antaminen oli hänestä kuitenkin parempi vaihtoehto kuin se, että poika hankkii huumeensa rikoksia tekemällä. ”Toistaiseksi olen selvinnyt erilaisten sakkojen maksamisella ja pojan hakemisella putkasta. Voin vain toivoa, ettei hänen takiaan joltain mene henki”, Marja sanoo.
Pankkilainojen jälkeen Marja turvautui pikalainoihin. ”Pikavippeihin ei tarvita takaajia ja ne saa helposti vaikka tekstiviestillä. Niissä on valtavat, vuosikorkoina yli kahden sadan prosentin korot, joten pian maksoin vanhaa lainaa uudella lainalla ja korkoa kasvoi koron päälle koko ajan lisää. Siihen kierteeseen oli tosi hölmöä mennä mukaan.”
Ihmiselle, joka on aina maksanut laskunsa ajallaan ja hoitanut asiansa säntillisesti, tilanne oli henkisesti raskas. Ulosottoviraston kirjekuoret pelottivat niin paljon, että Marja ei enää uskaltanut avata niitä. ”Minulla oli tilanteesta huono omatunto. Itsesyytökset olivat suunnattomat.” Häpeän takia Marja ei kertonut vaikeuksistaan kellekään.
Umpikuja
Velkakierre ja pojan elämän sivuraiteelle juuttuminen kävivät ylivoimaisiksi. Elämä näytti toivottomalta. ”Työnantajani olisi halunnut minun vielä jatkavan, mutta heti eläkeikään tullessani jäin töistä pois. En yksinkertaisesti jaksanut enää.” Yksi työtoveri oli jo huomannut, että Marjaa painaa jokin. ”Tässä elämäntilanteessa hyvä ystävä on korvaamattoman tärkeä”, Marja sanoo. ”Hän oli riittävän sinnikäs halutessaan tietää, mikä minulla on huonosti. Kun lopulta kerroin kaiken, hän kuunteli, rohkaisi ja auttoi kaikin tavoin. Olin itse niin masentunut, että en pystynyt toimimaan, mutta hän selvitti puolestani avunsaantimahdollisuudet. Kun menin itkien Espoon kaupungin velkaneuvontaan kassi täynnä maksamattomia laskuja, tunsin saavani myös sieltä ymmärtävää apua”.
Toivo herää
Marjan velkataakka on yli 40 000 euroa, ja siitä noin puolet on ulosotossa. Ulosottomaksut ja koron kasvaminen korolle lisäävät velkaa nopeammin kuin Marja pystyy noin tuhannen euron nettotuloillaan lyhentämään. Velkaneuvonnan avulla hän pääsee luultavasti tänä keväänä velkajärjestelyyn. Mikäli käräjäoikeus antaa järjestelystä myönteisen päätöksen, Marjan tuloista ohjataan seuraavien viiden vuoden ajan tietty osuus velkojen hoitamiseen ja järjestelyn päättyessä jäljellä olevat velat mitätöidään. ”Vaikka joka päivä joudun miettimään tarkasti, paljonko ruokaan on rahaa, elämässä on nyt jo vähän toivoa. Päivä kerrallaan.”
Marjan nimi on muutettu
JENEIFER, LAPSIORJA
Jalassa oleva luoti ja näkymätön häpeäleima muistuttavat riistetystä lapsuudesta. – En välitä ihmisten pahoista puheista, koska tapahtunut ei ole minun syytäni, sisukas Jeneifer Akweno sanoo.
”Oli yö. Vettä satoi kaatamalla. Kotini oveen koputettiin ja minä avasin”, Jeneifer muistelee hetkeä, johon hänen lapsuutensa päättyi. Tyttö vietiin Sudaniin ja hänestä tuli LRA-kapinallisten lapsiorja, kauniisti sanottuna ”tytär”, jolla teetettiin kiduttavan raskaita töitä. Hän joutui pesemään vaatteita loputtomiin ja kantamaan painavia taakkoja kilometrikaupalla. ”Jos erehdyit valittamaan, sinut hakattiin”, monesti henkihieveriin piesty Jeneifer kertoo. ”Hakkaaminen sai minut melkein unohtamaan kotini ja sen, miten pääsisin takaisin.”
Piinaava pakomatka
Sisukas tyttö suunnitteli pakoa alusta lähtien yhdessä ystävänsä kanssa. ”Kun minua ammuttiin jalkaan, sain lisää rohkeutta ja päätin, että minun on päästävä pois”. Jeneifer onnistui pääsemään ryhmään, joka yritti paeta Sudanista Ugandan puolelle jalan. Kävellen matkaan kuluu parisen viikkoa.
”Jotkut eivät jaksaneet kävellä, toiset kuolivat nälkään. Osa tapettiin”, Jeneifer kertoo. ”Lopulta jalat eivät enää suostuneet liikkumaan, en voinut kuin itkeä. Silloin YK:n sotilaat löysivät minut, antoivat ensiapua ja veivät sairaalaan”, Jeneifer muistelee pelastumistaan parin vuoden helvetistä.
Terveydenhuolto ja toimeentulo motivoivat säästämään
Jeneifer palasi kouluun, mutta tuli pian raskaaksi ja joutui jättämään koulun kesken. Nyt hän on 23-vuotias kolmen lapsen äiti, joka elättää perhettään myymällä tomaatteja, kaalia, kuivattuja pikkukaloja sekä bensiiniä kadun varressa. Lasten koulumaksut ovat jatkuva huolenaihe ja ampumisesta vammautunut jalka vaikeuttaa kävelyä. Likaisessa juomavedessä vaanii lavantauti.
Periksiantamaton nuori nainen liittyi kotikylänsä naisten säästöryhmään ennen kaikkea lastensa terveydenhoidon takaamiseksi. ”Jos lapseni sairastuvat, voin viedä heidät sairaalaan, kun minulla on säästöjä”, Jeneifer kertoo. Hän myös rahoittaa elinkeinoaan ryhmästä nostamillaan pienlainoilla. ”Ostan suurempia määriä lainarahalla, myyn tuotteet ja maksan lainan takaisin. Osa rahoista jää säästöön. Haaveeni on, että säästöjeni avulla voisin tulevaisuudessa myös kehittää liiketoimintaani”, Jeneifer sanoo.
Jeneiferin Ugandassa tapasi Salla Peltonen
Jaa tämä artikkeli: