Meren sylissä. Saattoalus Jenny Wihuri turvasi soutuveneiden matkan Porkkalanniemestä Tallinnaan. Kuva: Jukka Granström
Yhteisvoimin yli meren
Oransseihin lippalakkeihin ja vihreisiin paitoihin sonnustautuneet soutajat hyvästelevät saattajiaan ja siirtävät matkavarusteitaan Porkkalanniemen laituriin saapuneeseen saattoalus Jenny Wihuriin.
”Hieman askarruttaa se, ettei näillä soutajilla ole ollut harjoituksia merellä”, aprikoi aluksen päällikkö Tuomas Kalanti joukkoa katsellessaan. Toisaalta sää on soudun kannalta mitä parhain, pilvet ovat kaikkoamassa ja luvassa on kohtalaista myötätuulta.
Piispa Tapio Luoma pitää lyhyen puheen ja lähettää soutajat matkaan: ”Lähtekää rauhassa ja palvelkaa Herraa ja soutakaa iloiten!”
Kaksi kirkkovenettä irtautuu rannasta hieman etuajassa perjantaina 3. elokuuta kello 16.50. Soutajat aloittavat urakkansa leppoisessa aallokossa rannikon saarten suojassa.
”Hyvä fiilis!” sanoo Julia Nordström päästyään tukialukselle ensimmäisen kahden tunnin mittaisen soutuvuoronsa jälkeen. ”Aallokko oli haastavampaa kuin harjoituksissa. Välillä airo osui tyhjään, mutta rytmi löytyi helposti uudelleen.”
Pian olosuhteet muuttuvat tukialuksella soutuvuoroaan odottaville tukalammiksi. Sivuaallokko avomerellä on kasvanut ja keinuttaa tukialusta voimakkaasti. Monet soutajat voivat pahoin. Kirkkoveneissä aallokko ei sen sijaan haittaa.
”Vaikka aallot olivat suuret, ei pelottanut, koska luotin kanssasoutajiin ja tiesin että tukialus on lähellä”, kuvailee soutajajoukon nuorin, 19-vuotias Heidi Kalevo kokemuksiaan.
Tukialuksella seurataan koko matkan ajan tarkkana muuta ympäröivää meriliikennettä, sillä soutuveneiden eteneminen pitää huolella sovittaa suurten rahti- ja matkustaja-alusten liikkumiseen.
”Hiuli hei, huolta nyt ei...”
Joku veneen keskivaiheilla tapailee iloisena Mikki Hiiri merihädässä -kappaletta, ja muut yhtyvät lauluun. Aallokko keinuttaa venettä, airojen pärskeet kimaltelevat laskevan auringon valossa, ja tunnelma veneessä on korkealla. Soutajista noin kaksi kolmasosaa on naisia.
Kun keskiyö on ohitettu, tukialuksen keinunta on vaimentunut Naissaaren suojassa. Viimeiselle soutuetapille valmistautuvat soutajat asettavat otsalamput valmiiksi. Tallinna erottuu jo etäisenä valonauhana horisontissa. Pimeys merellä on vahva ja tähtitaivas yläpuolella täydellinen.
Tukialuksen yhteysvene AV Antti on lähtenyt edeltä etsimään sovittua rantautumispaikkaa. Veneet suuntaavat kohti Antin valoja. Aikaa Porkkalasta lähdöstä on kulunut 8 tuntia 40 minuuttia.
Ensimmäisestä veneestä rantautunut Raigo Liiman siirtyy kahlaamaan levän liukastamaan kivikkoiseen rantaveteen varmistamaan muiden maihinnousua. Kun matkatavarat ja kaikki soutajat on saatu maan kamaralle, kajahtaa otsalamppujen valaisemassa pimeydessä ilmoille virsi ”Herraa hyvää kiittäkää”.
Väsynyt, mutta kiitollisen onnellinen joukko lähtee vaeltamaan pimeän Rocca al Maren puiston läpi kohti yösijojaan.
Seuraavana päivänä on ohjelmassa jumalanpalvelus Sutlepan kappelissa. Tämän jälkeen soutajien valmentaja Erkki Oikarinen luovuttaa rakentamansa soutuveneen Kosen seurakuntalaisten käyttöön.
Jaa tämä artikkeli: