Syrjässä. Yksinäisyys on reikä sydämessä.

Yksin

• 08.10.2012 13:46

Olitkohan sinä Jeesus yksinäinen siellä kansanjoukon keskellä? Olitko yksinäinen, vaikka ihmiset olivat siellä sinua varten?

On selvää, että ne ihmiset, jotka katsoivat sinua kovin silmin, eivät kaivanneet yhteyttä sinuun. Kyllä he sinua halusivat kuunnella, mutta odottivat vain milloin pääsevät todistamaan vääräksi sen, minkä puhuit sydämesi palosta.

Osa joukosta oikein joi sanojasi ja odotti ihmeitäsi. Pienikään pilkku ei mennyt ohi heidän korviensa. Mutta ihailukin jättää yksinäiseksi. Ihaileva toivoo, että olisi joku, joka osaisi ratkaisut hänen elämänsä kysymyksiin. On liian pelottavaa ymmärtää, että tietämättömyys on ainoa mikä on. Ei ihaileva halua esikuvansa epävarmuutta, sitä joka tekee ihmisestä ihmisen.

Olithan sinä Jeesus ystävien ympäröimänä. Mutta olitko silti yksin? Ystävät jakavat ja tukevat, mutta ratkaisujen hetkellä jokainen on itsensä kanssa. Valinnan kipu on kestettävä yksin, vaikka kärsimyksen voikin jakaa ystävien seurassa.

Mutta ethän sinä Jeesus ollut yksin. Sinulla oli isäsi. Vetäydyit erämaahan kuuntelemaan häntä. Sinä rukoilit ja Hän vastasi. Sinä kuuntelit ja Hän puhui. Sydämessäsi oli aina tieto, ettei Jumala ole kaukana.

Sen takia epäilen, ettet sinä, Jumalan poika, kaikesta yksinäisyydestäsi huolimatta voi ymmärtää sitä, kun Jumala ei puhu ja yksinäisyys on syvä reikä sydämessä.

Jos et ristillä olisi huutanut hylätyistä hylätyintä huutoasi, en ehkä uskoisi, että sinä olet jakanut koko ihmisyyden. Jos et olisi huutanut yksin ristillä, en edes uskoisi, että olet totisesti luvannut olla meidän kanssamme joka päivä, maailman loppuun saakka.

Kaisa Kariranta

20. sunnuntai helluntaista