Jos yhden lapsen kasvatus vie valtaosan luokan huomiosta, opettaja joutuu tinkimään päätehtävästään. Markku Ulander/ Lehtikuva
Yksi hankala lapsi voi hallita koko luokkaa
Yläasteikäiset ovat kuitenkin mainettaan parempia, sanoo opettajien työsuojeluvaltuutettu.
Kalapaloista noussut kähinä toi poliisit vantaalaiseen kouluun tammikuussa. Tapaus sai monet kyselemään, kuka nykykoulussa pitää kuria.
Työsuojeluvaltuutettu Kaarlo Kontro Helsingin kaupungin opetusvirastosta tietää, että yleensä koulujen ongelmat ovat yhden lapsen tai parin kaveruksen aiheuttamia. Kontron mukaan Helsingissä ei ole niin sanottuja vaikeita alueita, vaan ongelmia esiintyy ympäri kaupunkia.
Todella hankalia tilanteita helsinkiläisissä kouluissa on noin tusina vuodessa. Raapimisia, ruhjeita tai vastaavia vammoja opettajat ilmoittavat kolmisensataa.
Määrä pitää muistaa suhteuttaa 4 500 opettajaan ja 50 000 peruskoululaiseen.
Kontron mielestä opettajien suurin huoli ei ole oma fyysinen turvallisuus vaan opetuksen tason säilyminen. Jos yhden tai muutaman lapsen kasvatus vie valtaosan huomiosta, opettaja joutuu tinkimään päätehtävästään.
– Tästä vanhemmat valittavat aika usein. He eivät ymmärrä opettajan ja koulun ehdotonta vaitiolovelvollisuutta ja ihmettelevät, miksi häiriköivää lasta ei voida siirtää muualle tai erottaa koulusta. Kaikkein kurjinta on, että samalla saatetaan kyseenalaistaa opettajan ammattitaito.
Kuri lähtee luottamuksesta
Nykyopettajalla ei ole automaattista auktoriteettia viran puolesta, vaan se on hankittava tavalla tai toisella. Oppilaat haastavat opettajan useita kertoja päivässä.
– Kuri lähtee vuorovaikutuksesta, opettajan, oppilaan ja vanhempien suhteesta ja luottamuksesta, selvittää pohjoishelsinkiläisen ala-asteen koulun opettaja.
– Minun konstini ovat oikeudenmukaisuus ja keskustelu. Aina en osaa olla oikeudenmukainen, mutta osaan myös myöntää virheeni.
Näillä eväillä opettaja on pärjännyt hyvin parikymmentä vuotta. Hurjimmassa hänen kokemassaan tilanteessa yläasteen luokka heitteli pulpetteja ikkunasta alas. Sekin tilanne rauhoittui, kun yksi opettajista älysi puhutella nuoria asiallisesti.
– Muistan, kuinka nuoret hokivat: toihan puhuu meille kuin ihmisille. Tilanne laukesi sitten aika nopeasti.
Pienissä koululaisissa aggressiivisuutta
Viime syksystä lähtien opettaja on saanut nähdä vaivaa yhden vaikean oppilaan kanssa. Lintsaavan ja yleistä hämmennystä lietsovan pojan asioita on jouduttu hoitamaan koko koulun voimin. Opettajalla on huoli sekä pojan vaikeasta elämäntilanteesta, koko luokan oppimisesta että omasta jaksamisestaan.
– Ihan äärirajoilla on menty. Onneksi pääsin työnohjaukseen, ja onneksi koko luokka on tukenani eikä olekaan mennyt mukaan häiriköintiin kuten pelkäsin.
Opettajan mielestä oppilaat eivät ole juuri muuttuneet parinkymmenen vuoden aikana.
– Vaikeita perheitä on ollut aina. Muistan jo opettajavanhempieni raportoineen niistä.
Kaarlo Kontro sen sijaan näkee, että jokin on muuttunut.
– Pienten koululaisten joukossa on pahoinvoivia aggressiivisia lapsia, jotka käyvät kiinni toisiinsa, heittelevät tavaroita ja esimerkiksi purevat opettajaa. Tuntuu, että ongelmia kasvuympäristössä, rajojen asettamisessa ja vanhemmuudessa on entistä enemmän.
Yläasteikäiset ovat Kontron kokemuksen mukaan jopa mainettaan helpompia. Isot oppilaat haistattelevat, ovat tottelemattomia ja lintsaavat, mutta eivät juuri käyttäydy väkivaltaisesti.
– Vain noin kymmenen prosenttia väkivallanteoista on yläasteikäisten aiheuttamia.
Huumori auttaa
Kasvatustiede on vastannut muuttuneen maailman haasteeseen.
Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitoksen yliopistonlehtori, dosentti Riitta Jyrhämä toivoo, että opettajaopiskelijat muistavat muutaman avainsanan. Ne ovat tavoitteisuus ja vuorovaikutus sekä lujuus ja lämpö.
– Jos opettaja ei ota luokkahuoneessa työnjohtajan asemaa, sen ottaa joku muu. Huumoria ei koulussa saa unohtaa, sen avulla monta kiperää tilannetta voidaan ratkaista vesittämättä kuitenkaan todellisia ongelmia. Iloa ja naurua luokkahuoneisiin ja yhteisöllisyyttä kouluihin!
Jaa tämä artikkeli: