Yksi on varmaa
Saat, et, et; saat, et, et. Joukko parhaassa iässä olevia naisia työpaikan kahvitunnilla osoitti toisiaan. Jo tuolloin 1980-luvulla sanottiin, että joka kolmas saa syövän. Siihen aikaan syöpä tarkoitti kuolemaa.
Vuosia myöhemmin moni ystävä on saanut tehdä tuttavuutta tuon epätoivotun vieraan kanssa, mutta syöpää osataan jo hoitaa. Monet selviytymisjuhlat on vietetty.
Ilojuhlista huolimatta sairaus ja kuolema ovat tulleet lähelle meitäkin, jotka toistaiseksi olemme terveitä. Selviytyisinkö minä? Olisinko valmis kuolemaan? Jos en kuolekaan lähiaikoina, joskus loppu tulee joka tapauksessa. Kuolleisuusprosentti on täydet sata.
”Puupalttoossa ei ole taskuja”, sanoo vanha kansa. Kannattaa hyvissä ajoin miettiä, mihin maallinen omaisuus päätyy. Jälkeläiset ilahtuvat, jos tuleva ruumis on eläessään järjestänyt tavaransa ja kärrännyt osan niistä kirpputorille. Testamentti on oivallinen ja viimeinen tilaisuus parantaa maailmaa ja tukea mieleistään hyväntekeväisyysjärjestöä. Hoitotahdossa voi ilmaista, missä vaiheessa elämän keinotekoisen ylläpitämisen voi lopettaa.
Jälkeläisiä helpottaa, jos päähenkilö valitsee itse siunaustilaisuuden virret ja muut musiikit. Ehkä joku leipoo pakastimeen muistotilaisuutensa korvapuustit.
Parasta olisi kuolla elämästä kyllänsä saaneena, kaikille anteeksi antaneena ja anteeksi saaneena. Eletään sitä ennen kiitollisina, ylösnousemuksen toivossa.
Oikaisu
Viime lehdessä julkaistuun Antti Nylénin kolumniin pujahti asiavirhe, kun tekstiä lyhennettiin. Kolumnissa luki, että ”lainvastaisia häkkejä on yhä runsaasti käytössä monessa muussakin EU-maassa”, kun siinä olisi pitänyt lukea ”lainvastaisia häkkejä on yhä runsaasti käytössä monessa EU-maassa”. Suomessa kyseisiä häkkejä ei käytetä.
Jaa tämä artikkeli: