null Yksi vai kaksi kummia?

Yksi vai kaksi kummia?

Nykyisen kirkkolain mukaan tulee kastettavalla lapsella olla vähintään kaksi luterilaiseen kirkkoon kuuluvaa konfirmoitua kummia. Siten kastetta ei lain mukaan voida toimittaa, jos vanhemmat kertovat heillä olevan vain yksi nämä ehdot täyttävä kummi.

Tämä ei ole ollut mikään ongelma aikana, jolloin melkein kaikki olivat kirkon jäseniä. Nyt tilanne on joskus ongelmallisempi, mistä Sirpa Kekäläinen kirjoitti otsakkeella "Pettynyt" (VL 31). Hän pyysi asiasta keskustelua, ja vastaan hänen haasteeseensa eräillä näkökohdilla.

Joskus tätä kummipykälää on kierretty siten, että kastava pappi tai vaikkapa seurakunnan suntio on merkitty kummiksi. Näin on voitu pitää säädöksistä kiinni, vaikka he eivät useinkaan ole varsinaisesti toimineet kummeina. Parempi ratkaisu on aina ollut se, että joku lapsen vanhempien sukulainen tai muu läheinen on ryhtynyt ihan oikeasti puuttuvaksi kummiksi.

Kummin tehtävää arvostetaan nykyään korkealle. Se on kunniatehtävä ja yksi keskeisimmistä syistä, miksi ihmiset liittyvät kirkkoon. Monet aikuiset ovat valmiit käymään rippikoulunkin, jotta voisivat toimia kummina.

Kirkolliskokouksen viime toukokuun istunnossa keskusteltiin kahdesta aloitteesta, joissa esitettiin, että tulevaisuudessa kummien minimimääräksi säädettäisiin yksi. Itsekin allekirjoitin tätä koskevan aloitteen, koska Sirpa Kekäläisen esittämät ongelmat nousevat esille muutaman kerran vuodessa.

Kirkolliskokouksen lähetekeskustelun jälkeen olen kuitenkin sitä mieltä, että kirkkolaissa säilytettäisiin säädös kahdesta kummista, mutta kirkkoherralle annettaisiin oikeus erityisistä syistä hyväksyä myös yhden kummin käytäntö. Näin voitaisiin säilyttää se, että lapsella olisi normaalitilanteessa vähintään kaksi kummia, mutta samalla toimia joustavasti silloin, kun toista kummia ei löydy. Kun nykyään on mahdollista kasteen jälkeen kirkkoherran päätöksellä lisätä lapselle tai nuorelle kummeja, voitaisiin kummien määrää niin haluttaessa myöhemmin täydentää.

Sirpa Kekäläinen on siis kiinnittänyt huomiota nykyaikana varsin harvinaiseen, mutta lisääntyvään ja tärkeään ongelmaan. On valitettavaa, että hän ja hänen tyttärensä perhe ovat tämän lainsäädännöllisen asian kohdattuaan päättäneet erota kirkosta.

Kyse ei ole seurakunnan joustamattomuudesta, vaan nykytilanteessa ei ole voitu toimia toisin. Toivon mukaan perustelut on kerrottu selkeästi. Seurakuntien näkökulmasta yksikään lapsi ei tällaisista syistä saisi jäädä kastamatta. Ennen lainsäädännön mahdollista muutosta toivomme seurakunnissamme, että vanhemmat ovat valmiit etsimään lapselleen ainakin kaksi kummia.

Jaa tämä artikkeli: