Yksinäisille mummoille!
Olen ajatellut paljon nimimerkin Muuan mummo kirjoituksen (K&k 29.5.) johdosta ikääntymistä ja omia nuoriani. Olen vielä, kiitos Jumalalle, niin hyväkuntoinen, että voin osallistua seurakuntani piireihin ja jopa vapaaehtoistyöhön.
Hyväksyn sen, että pojillani ja lapsenlapsillani on omat ystävänsä, työnsä ja osalla opiskelunsa, joten kiireitä ja haasteita meillä piisaa.
Jos rakastamme heitä, emme lisää heidän paineitaan vaatimalla heitä ja heidän puolisoitaan luoksemme. Iloitsen aina siitä, kun he tulevat silloin, kun heille sopii, olipa se kerran tai useammin vuodessa. Rakastakaamme heitä ymmärtämällä, ei vaatimuksilla.
Meeri-mummo
Jaa tämä artikkeli: