Yksinäisyys näkyy aivoissa
Hermosto muistaa. Aiemmin koettu värittää sitä, miten aivot tulkitsevat uusia tilanteita ja miten ihminen suhtautuu esimerkiksi sosiaalisiin kontakteihin.

Hermosto muistaa. Aiemmin koettu värittää sitä, miten aivot tulkitsevat uusia tilanteita ja miten ihminen suhtautuu esimerkiksi sosiaalisiin kontakteihin.

Yksinäisyys näkyy aivoissa

Ensi viikolla Helsingin yliopistolla pidettävässä seminaarissa pureudutaan yksinäisyyden olemukseen.

Teksti Anu Heikkinen
Kuva Pekko Vasantola

Suomessa on yksinäisiä yhtä paljon kuin pääkaupunkiseudulla asukkaita. Joka viides suomalainen kertoo olevansa yksinäinen.

Ilmiön syitä ja seurauksia pohditaan ensi viikon torstaina järjestettävässä Yksinäisyys-seminaarissa Helsingin yliopistolla. Yksinäisyys on yksilöllinen ja yhteiskunnallinen ongelma ja vakava riski terveydelle. Yksinäisyys jättää jälkensä myös aivoihin.

– Vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on aivojen kehityksen kannalta tärkeää. Sen puute vaikuttaa aivojen toimintakykyyn, kertoo neurologi, Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston dosentti Kiti Müller.

Aivotutkijoiden mukaan ihmisen isoaivojen verrattain suuri koko liittyy juuri sosiaalisen ympäristön monimuotoisuuteen. Ihmiset oppivat hahmottamaan itseään ja ympäristöään toistensa avulla.

– Yksinäisen tunnetaidot ja sosiaaliset taidot eivät kehity riittävän hyvin tai voivat rapistua.

Sosiaaliset tilanteet ja niissä koetut tunteet varastoituvat hippokampuksessa sijaitsevaan pitkäkestoiseen muistiin ja mantelitumakkeen tunnemuistiin. Näistä osista on yhteys otsalohkoihin, joissa ihminen tulkitsee kokemuksiaan.

– Aiemmin koettu värittää sitä, miten aivot tulkitsevat uusia tilanteita ja miten ihminen suhtautuu esimerkiksi sosiaalisiin kontakteihin, Kiti Müller sanoo.

Yksinäisyyteen liittyy monia terveyteen vaikuttavia ilmiöitä, kuten alentunut motivaatio pitää itsestään huolta, heikentynyt elämänhallinta sekä päihteiden käyttö ja muu riskikäyttäytyminen. Yksinäisyys voi vaikuttaa myös muistisairauksien kehittymiseen.

– Ei kuitenkaan pidä ajatella, että yksinäisen peli olisi menetetty. Sopiva määrä sosiaalisia virikkeitä voi lisätä aivoterveyttä ja parantaa kognitiivisia kykyjä.

Müller muistuttaa, että ihminen myös tarvitsee yksinäisyyttä.

– Positiiviseen yksinäisyyteen liittyy rauhoittuminen omien ajatustensa kanssa. Yksin olemisen tarve on yksilöllistä.

Yksinäisimpiä Suomessa ovat työttömät, yksinhuoltajat, pienituloiset ja ikääntyvät ihmiset. Myös yksin asuvat kokevat yksinäisyyttä muita useammin. Yksinäisyys kulkee rinnakkain köyhyyslukujen kanssa.

– Voidaan kysyä, onko yksinäisyys nykyajan köyhyyttä. Hyvinvoinnin ja terveyden kannalta yksinäisyys on yhtä merkityksellinen asia kuin ihmisen sosioekonominen asema, kertoo sosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta.

Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset ovat yllättäen melko vähän yksinäistä väkeä. Saaren mukaan yksinäisyys on vähäisintä hyvinvointivaltioissa. Eniten yksinäisiä on siirtymätalouksissa, taantuvissa talouksissa ja kriisiyhteisöissä.

Elämän kolhut, kuten avioero ja työttömyys lisäävät yksinäisyyttä. Yksinäisyys näyttää myös periytyvän.

– Hyvin usein yksinäisten vanhempien lapsetkin ovat yksinäisiä. Dosentti Niina Junttilan tutkimusten valossa merkittävä osa yksinäisistä lapsista on yksinäisiä myös aikuisena.

Saaren mukaan yksinäisyys on aina subjektiivinen kokemus.

– Ihmiset selittävät yksinäisyyttään useimmiten persoonansa ominaisuuksilla tai hylkäämisen kokemuksilla.

Yksinäiset jakautuvat Juho Saaren mukaan kahteen leiriin. On niitä, jotka ovat yksinäisiä, mutta joilla on jokin vahva toinen identiteetti, kuten ammatti. Lisäksi on niitä, joille yksinäisyydestä on muodostunut identiteetti, minuuden perusta.

– Erityisesti pitäisi olla huolissaan jälkimmäisistä, joiden elämää määrittävät yksinäisyys, siihen liittyvä häpeä sekä hylkäämisen, epäonnistumisen ja huono-osaisuuden kokemukset. Tällainen yksinäisyys alkaa kasvattaa muureja ympärilleen.

Yksinäisyys voi olla sosiaalista, jolloin ihminen jää kokonaan ilman ryhmää, johon kuulua. Emotionaalinen yksinäisyys puolestaan on seurausta läheisen ihmissuhteen puutteesta. Ihminen voi kokea olevansa yksin myös toisten seurassa.

– Yksinäiselle on turha sanoa, että ota itseäsi niskasta kiinni. Monelle on apua vertaisryhmästä tai terapeutin tuesta. Tärkeää olisi löytää harrastusryhmä tai jokin muu porukka, johon tuntee kuuluvansa, Saari sanoo.

Seminaarissa puhuvat Müllerin ja Saaren lisäksi dosentti Niina Junttila, dosentti Krista Lagus ja professori Osmo Kontula.

Seminaarin järjestävät Helsingin seurakuntayhtymän oppilaitostyö, Helsingin yliopisto, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta ja Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö. Tilaisuus on kaikille avoin.

Yksinäisyys-seminaari to 20.11. kello 14–18 Helsingin yliopistolla, Porthanian sali II, Yliopistonkatu 3. Lisätietoa: uskotoivorakkaus.fi/yksinaisyys.

Jaa tämä artikkeli: