Yksinäisyys on tummansininen
Nuoret haastattelivat toisiaan siitä, miltä yksinäisyys tuntuu.
”Olen tuntenut itseni yksinäiseksi silloin, kun olen ollut menossa johonkin uuteen paikkaan ja olen ollut aivan eksyksissä, enkä ole tiennyt, mihin mennä. Yksinäiseksi tunnen oloni myös silloin, jos olen jossain, missä kaikki muut tuntevat toisensa, mutta itse en tunne ketään, tai jos olen riidellyt hyvän ystäväni kanssa.
Yksinäisyys tuntuu ahdistavalta ja tyhjältä. Minulle tulee siitä mieleen tummansininen väri.
Hyvällä mielellä voin olla yksin pari päivää. Sen jälkeen alan kaivata seuraa ja mieleni tekee tehdä jotain kavereiden kanssa.
On myös nuoria, joilla ei ole yhtään hyvää kaveria. Heitä ei saisi jättää kokonaan yksin, vaan heitä pitäisi auttaa jollain tavalla, vaikka menemällä puhumaan heille. Joskus nuoret jättävät jonkun yksin silloin, kun tällä on pahoja ongelmia. Se on väärin.
Jos tuntee itsensä yksinäiseksi, kannattaisi yrittää hakeutua johonkin harrastukseen tai kerhoon, josta voisi löytää ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista kuin itse on. Minäkin olen tehnyt niin.”
Sofia, 15
”Joskus minusta tuntuu, että ystävät eivät haluaisi olla kanssani ja minut halutaan eristää kaveriporukasta. Silloin tunnen itseni yksinäiseksi.
Kun olen yksinäinen, en välttämättä tee mitään, mutta ajattelen itsekriittisesti ja usein myös itken. Välillä syön lohturuokaa. Olen myös huomannut, että kun olen yksinäinen, saatan olla ärtyisä ja eristäytyä itse muista entistä enemmän.
Jos ystävät huomioisivat minua silloin ja tulisivat vaikkapa halaamaan, piristyisin varmasti. En kuitenkaan haluaisi, että he jankuttaisivat, että minun pitää kertoa heille murheeni. Parasta olisi, että he tulisivat puhumaan minulle aivan kuin kaikki olisi hyvin.
Jos näen ystäväni olevan allapäin, menen itsekin halaamaan häntä ja ehkäpä kysyn, haluaako hän puhua asiasta.”
Venla, 14
”Kun olen ollut pitkään yksin kotona tai en ole nähnyt kavereita pitkään aikaan, on minulle tullut yksinäinen olo. On tuntunut tyhjältä ja ankealta.
Silloin toivon, että joku kaveri soittaisi, tulisi facebookiin tai tulisi meille tai pyytäisi niille.
Jos joku tuttu vaikuttaa yksinäiseltä, menen yleensä juttelemaan hänelle, jos vain jaksan.”
Johannes, 15
”Yksinäisyys on sitä, kun tuntuu, ettei ympärillä ole ihmisiä, jotka välittävät. Yksinäisyys on harmaa tunne.
Tunnen itseni yksinäiseksi aina välillä. Mutta se, että on yksin, ei välttämättä tarkoita, että on yksinäinen, sillä välillä on ihan kivaa olla yksin.”
Karla, 14
”Olen tuntenut itseni yksinäiseksi esimerkiksi silloin, kun kavereilla on meneillään keskustelu, jonka aiheesta en ymmärrä mitään. En voi liittyä keskusteluun, mutta en raaski vaihtaa puheenaihetta, kun kavereilla on niin hauskaa.
Yksinäisyys on sitä, että minua ei kaivata, kenelläkään ei riitä minulle aikaa eikä minua tarvita mihinkään. Silloin tunnen itseni surulliseksi. Jos taas olisi vaikka haaksirikkoutunut autiolle saarelle, niin että olisi aivan yksin, mutta se ei olisi kenenkään syy, tuntuisi varmaan tyhjältä.
Yksinäisyyden väri on sinisenharmaa. Kun olen yksin, toivoisin, että saisin seuraa tai tapahtuisi joku asia, joka veisi ajatukset pois yksinäisyydestä. Yksinäisyyden tunnetta helpottaa ystävä, mutta myös piirtäminen ja kirjoittaminen, koska niihin voi purkaa tunteitaan.
Toisesta välittäminen on sitä, että hänelle riittää aina aikaa ja hänestä haluaa tietää niin paljon asioita kuin hän haluaa itsestään kertoa. Välittäminen on myös sitä, että ymmärtää toisen tunteita ja toimii niiden mukaan. Jos huomaan, että joku on yksinäinen, menen juttelemaan, jos uskallan. Joskus tosin jotkut haluavat miettiä asiat ensin omassa päässään, ennen kuin rupeavat puhumaan niistä muille, joten kannattaa vähän tunnustella, haluaako toinen puhua.”
Emilia, 16
”Yksinäisyys on kurjaa, vaikka en sitä kovin usein joudu kokemaan. Onneksi en ole kovin syrjitty tai yksin jätetty persoona.
Olen kuitenkin joutunut olemaan yksin. Harvemmin, mutta sitäkin selkeämmin tiedän, miten kurjaa se on. Tunnen yksinäisyyden kurjana ja latistavana asiana, joka vie katseen lattiaan. Jos olen yksin, hakeudun kavereiden seuraan aina, kun se vain on mahdollista.
En ole psykologi, mutta huomaan usein, jos joku on yksinäinen. Pyrin auttamaan, mutta asiaan vaikuttaa se, kuinka läheinen henkilö on kyseessä. Kavereiltani kysyn tietenkin, mikä on. Uskon sen auttavan.”
Matias, 13
Mitä tehdä, jos vanhemmat ovat aina poissa?
Töölön yhteiskoulun kuraattori Elisa Parikka, kuinka usein keskustelet oppilaiden kanssa yksinäisyydestä?
— Keskustelen oppilaideni kanssa yksinäisyydestä joka viikko.
Kehen nuori voi turvautua, jos tuntee olonsa yksinäiseksi?
— Vanhempiin tai johonkin muuhun itselle tärkeään henkilöön. Koulun henkilökunta on myös valmis kuuntelemaan.
Mitä vinkkejä voisit antaa yksinäiselle nuorelle?
— Jos kärsii yksinäisyydestä, pitää hakea apua. Kuraattorina selvittelen, voinko itse auttaa. Tyttöjen talo, Poikien puhelin tai Mannerheimin Lastensuojeluliiton puhelin voivat auttaa. Myös harrastustoiminta voi olla avuksi, sillä sieltä saattaa löytää kavereita.
— Jotkut nuoret eivät luontaisesti hakeudu muiden seuraan. Koulussa kuraattorin kanssa voi pohtia keinoja toisten lähestymiseen. Sukulaisen tai muun tutun kanssa voi lähteä mukaan harrastustoimintaan, jossa on muita nuoria.
Mitä tehdä, jos vanhemmat ovat aina poissa?
— Ensin nuoren kannattaa jutella vanhempiensa kanssa ja kertoa ajatuksistaan. Jos oppilas kertoo minulle, että vanhemmat eivät ole ikinä kotona, yritämme selvitellä asiaa yhdessä keskustelemalla. Jos mikään muu ei auta, saatan soittaa vanhemmille yhdessä nuoren kanssa ja puhua vanhempien kanssa siitä, että nuori toivoisi heidän olevan enemmän kotona.
Jaa tämä artikkeli: