Yksinhuoltajaäiti Katja Hietanen sinnittelee kohti parempaa elämää
Katja Hietanen on löytänyt hurjien vuosien jälkeen uutta sisältöä elämäänsä. Hän tekee vaatteita kierrätysmateriaaleista ja pitää kohta ensimmäisen muotinäytöksen. Kuva: Sirpa Päivinen

Katja Hietanen on löytänyt hurjien vuosien jälkeen uutta sisältöä elämäänsä. Hän tekee vaatteita kierrätysmateriaaleista ja pitää kohta ensimmäisen muotinäytöksen. Kuva: Sirpa Päivinen

Yksinhuoltajaäiti Katja Hietanen sinnittelee kohti parempaa elämää

Katja Hietasen elämään on kuulunut päihteitä ja kadonnutta vanhemmuutta. Nyt hän valmistautuu ensimmäiseen omaan muotinäytökseensä.

Vantaalainen Katja Hietanen, 36, sanoo, ettei paljon välitä muistella lapsuuttaan tai nuoruuttaan. Monet silloisesta lähiympäristöstä tutut ajatus- ja toimintatavat ovat kuitenkin jollain tavalla kulkeneet mukana hänen elämässään.

Monien mielestä Katjalla oli lapsena aina konnuudet mielessään. Hän oli aina sukunsa musta lammas. Ammattikoulu jäi, kun hän sai ensimmäisen lapsensa 19-vuotiaana.

"Olin alusta asti yksinhuoltaja. Mieleeni oli iskostunut, että on pärjättävä yksin. Oli aivan mahdoton ajatus, että olisin hakenut apua sosiaalitoimesta ja lastensuojelusta."
 

Käsitykseni alkoholista oli vääristynyt. Ajattelin, että juomiseni on ihan normaalia. Ajattelin, että kaikki suomalaiset juovat paljon, ovatpa he sitten perheellisiä, perheettömiä tai yksinhuoltajia."
 

Kun lapsi oli parivuotias, Katja alkoi tehdä keikkatöitä ravintoloissa.

"Tein pitkiä päiviä. Pian alkoholi oli siinä rinnalla. Raskas työ vaati raskaat huvit."

Se ei ollut ensimmäinen kerta, sillä Katja oli aloittanut rankemman päihteiden käytön 16-vuotiaana. Kuvioihin olivat kuuluneet ennen kaikkea alkoholi ja tupakka, mutta myös huumekokeiluja oli. Kun ensimmäinen lapsi oli nelivuotias, Katja Hietanen alkoi odottaa toista.

"Toisenkin lapsen sain yksinäni. Olen ollut sillä tavalla kranttu, etten ole halunnut miehestä vielä kolmatta lasta."

Vika oli aina toisissa

Kun nuorempi lapsi oli vajaa kaksivuotias, Katja Hietanen aloitti työt, ensin aulaemäntänä ja sitten asumispalvelutyöntekijänä. Tuli pitkiä työvuoroja ja yötöitä.

"Vieraannuin kodista. Työvuoron jälkeen en enää halunnut mennä kotiin, eikä välttämättä tarvinnutkaan. Minun ja lasten kanssa asui täysi-ikäinen nuori nainen, joka laittoi lapset nukkumaan."

Oli raskaiden huvien vuoro.

"Ei juomiseni ollut jokapäiväistä, pikemminkin tyyliin kerran viikossa, mutta silloin kunnolla. Se, että joisin kaksi kolme kaljaa, ei ollut eikä ole vieläkään minulle mahdollista."

"Käsitykseni alkoholista oli vääristynyt. Ajattelin, että juomiseni on ihan normaalia. Ajattelin, että kaikki suomalaiset juovat paljon, ovatpa he sitten perheellisiä, perheettömiä tai yksinhuoltajia."

Kerran kännissä kotiin tullessaan Katja Hietanen kaatui rapun eteen. Naapuri osui paikalle ja neuvoi häntä menemään nukkumaan.

Hän lupasi ottaa lapset mukanaan pulkkamäkeen. Kun äiti sitten alkoi etsiä lapsiaan, hän ei löytänyt heitä. Saman tien kriisikeskuksesta soitettiin, että lapset oli viety sijoitukseen lasten vastaanottokotiin.

"Suutuin. Vaikka asia olisi ollut oikea, toimintatapa oli väärä, kun lapset vietiin tietämättäni. Lapset olivat poissa viikon, ja kävin katsomassa heitä joka päivä."

Lapset olivat takaisin kotona, kun Katja Hietanen lähti työpaikan laivaristeilylle. Hän oli etukäteen kertonut matkastaan lastensuojeluun. Matka jatkui paikallisessa ravintolassa. Lasten tilanteesta huolestunut aikuinen soitti kriisikeskukseen, ja lapset lähtivät, tällä kertaa huostaan.

"Se oli yhtä helvettiä. Taistelin päätöstä vastaan kaikin tavoin. Lastensuojelun viranomaiset olivat minulle kuin punainen vaate – vieraat ihmiset kyttäävät ja puuttuvat perheen elämään. Tiesin monia muita perheitä, joissa juotiin enemmän. Vika oli toisissa, ei minussa."

Apua on haettava itsensä takia

Todettiin, ettei kolmen kuukauden huostaanotto riitä lapsille. Ystävänsä suosituksesta Katja lähti alkuvuodeksi 2007 päihdekuntoutukseen Ridasjärvelle.
 

Olin mennyt hoitoon lasten, en itseni takia, eikä sellainen kanna. Ihmisen on itse katsottava omaan pääkoppaansa ja tajuttava tilanteensa."
 

"Päätin näyttää sossuille, että pystyn olemaan juomatta. Paikka oli mahtava turvasatama. Tutustuin siellä ihaniin ihmisiin. Osa heistä on selvinnyt, osa kuollut ja osa painii yhä päihdeongelmien kanssa."

Siellä Katja tapasi myös miehen, jonka kanssa meni naimisiin seuraavana vuonna. Ajoittain elettiin rauhallista perhe-elämää. Avioliitto kesti neljä vuotta.

"Kun kaksi päihdevammaista asettuu yhteen, on aika varmaa, ettei suhde kauaa kestä", Katja Hietanen toteaa.

Katja Hietasen mielestä hänen vanhemmuutensa oli aivan hukassa.
 

Olen kiitollinen sille lastensuojelun perhetyöntekijälle, joka sanoi, että olen vahva äiti, jos annan vanhemman lapseni huostaan."
 

"Kun vanhemmalla lapsella oli paha mieli tai kun hän itki, lupasin heti, ettei hänen tarvitse mennä kouluun."

"Olin mennyt hoitoon lasten, en itseni takia, eikä sellainen kanna. Ihmisen on itse katsottava omaan pääkoppaansa ja tajuttava tilanteensa. Kun lapset voivat huonosti, on vanhemman ensi sijassa katsottava peiliin. Avain olen minä itse."

Vähitellen äidille alkoivat selvitä lasten kärsimykset ja pahoinvointi. Niille oli tehtävä jotain. Omat voimavarat eivät riittäisi lasten ongelmien kanssa.

"Olen kiitollinen sille lastensuojelun perhetyöntekijälle, joka sanoi, että olen vahva äiti, jos annan vanhemman lapseni huostaan."

Niin tehtiin. Lapsi viipyi muualla kaksi vuotta.

"Ihmiset ovat niin julmia, että kääntävät asian toisin. Minulle sanottiin, että menetin tyttäreni. Olen joutunut kantamaan kuulopuheista ja lasten luuloista muodostunutta taakkaa."

Myös nuorempi lapsi ja Katja itse saivat tukea ja hoitoa. Yhä perheen selviytymistä tukevat lastensuojelun perhetyöntekijät ja seurakunnan diakoniatyöntekijä.

"Sellainen alkoholinkäyttö, jossa lapset ovat paikalla tai josta lapset joutuvat kärsimään, on mielestäni epänormaalia. Isotkin lapset tarvitsevat turvakseen selvän aikuisen."

"Käytän edelleen alkoholia. Pari kertaa kuukaudessa käyn laulamassa karaokea ja tanssimassa ystävieni kanssa. Olen tapa-alkoholisti ja tulen aina olemaan. En jatka juomista seuraavana päivänä, ja pystyn olemaan juomattakin."

Uusia kykyjä ja uusia urahaaveita

Nyt Katja Hietasen elämään on löytynyt uutta sisältöä. Toista vuotta sitten hän innostui tekemään vaatteita kierrätysmateriaaleista ja on koonnut tuotantoaan muotinäytökseksi asti. Muotinäytöksellä hän haluaa kannustaa yksinhuoltajaäitejä etsimään vahvuuksiaan ja pyrkimään elämässään eteenpäin.

Syksyllä Katja Hietanen toivoo pääsevänsä lähihoitajan opintoihin, vaikka vuosia sitten, haastavassa perhetilanteessa, opiskeluyritys ei onnistunut. Hän toivoo voivansa erikoistua perhetyöhön.

"Haluan pelastaa kaikki. Olen menettänyt joitakin ystävyyssuhteita siksi, että alan puuttua toisten elämään, jos huomaan, ettei kaikki ei ole hyvin. Viestintuojaa ei katsota hyvällä."

Katjan ajatukset lastensuojelusta ovat muuttuneet. Nyt hän ajattelee niin, että lastensuojelu on lapsiperheen turva.

Katja Marika Collectionin
muotinäytös la 7. toukokuuta klo 14 Martinristissä (Martinlaaksonpolku 2, Vantaa). Tarjolla kahvia, teetä, mehua, pullaa ja keksejä. Tuotto seurakuntien varhaiskasvatus- ja perhetyölle.

Jaa tämä artikkeli: