Vertaistukea. Yksinhuoltajien olohuoneessa kohtaavat äidit ja lapset, jotka ovat kokeneet samankaltaisia vaiheita elämässään. Kuvassa etualalla Eeti ja Samuli, sohvalla vasemmalta Jenna, Saara, Karoliina ja Nora.
Yksinhuoltajat tapaavat kirkolla
Yksin lapsiaan huoltavien kokoontumisissa jaetaan vaikeitakin asioita.
Teksti Salla Korpela
Kuva Sirpa Päivinen
Alkamassa on yksinhuoltajien olohuone. Sellainen järjestetään Pihlajamäen kirkolla joka toinen viikko ja samanlaisia pidetään myös muun muassa Tapulin ja Pukinmäen seurakuntakodilla sekä Viikin kirkolla.
Olohuoneessa ollaan rennosti: syödään iltapalaa ja vaihdetaan kuulumisia toisten samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Seurakunta järjestää olohuoneet yhdessä Pääkaupunkiseudun yksin- ja yhteishuoltajat Päksy ry:n kanssa. Seurakunta tarjoaa tilat ja kaksi diakoniatyöntekijää illan vetäjiksi, ja Päksy maksaa iltapalan ja lastenhoitajien palkkiot.
Tänä iltana Pihlajamäessä on koolla kymmenkunta äitiä, monet toisilleen tuttuja myös hiekkalaatikon reunalta.
– Täällä ei tarvitse tuntea itseään muita huonommaksi ja lapsetkin tykkäävät tulla, kertoo eräs olohuoneen vakiokävijä.
– Voi puhua omasta jaksamisesta rehellisesti, kun muilla on sama tilanne. Jos ei halua puhua mitään, ei ole pakko, toteaa toinen.
– Eikä tarvitse siivota omaa kämppää ja laittaa pöytää koreaksi tavatakseen tuttuja, huikkaa kolmas.
Illan ohjaajat, diakoniatyöntekijät Sirpa Sirainen ja Helena Untamala , kokevat yksinhuoltajien olohuonetoiminnan mielekkääksi diakoniatyön muodoksi. Äidit ovat ottaneet sen omakseen.
Olohuoneessa on kolme sääntöä. Kaikki puheet ovat luottamuksellista. Jokainen on tervetullut, myös sellaiset, jotka ovat vasta harkitsemassa eroa tai elävät jo uudessa suhteessa. Kolmas sääntö velvoittaa aikuiset huomioimaan lapsen läsnäolon, jos isompi lapsi tulee kuuntelemaan aikuisten keskusteluja. Tarvittaessa äiti lähtee lapsen seuraksi lastenhoitoon, jotta lapsen mieltä ei rasiteta aikuisten jutuilla.
Mukaan voi tulla kun haluaa, vaikka vain kerran kokeilemaan. Ryhmä ei edellytä ennakkoilmoittautumista tai sitoutumista, ja kokoontumiset ovat maksuttomia. Uusille tulijoille raivataan vakiintuneeseenkin piiriin istumapaikka ja hänet toivotetaan tervetulleeksi. Tulijoiden suhdetta kirkkoon ei kysellä.
– Kun näitä olohuoneita alettiin kolmisen vuotta sitten järjestää, valmistin alustuksia ja kaikenlaista ohjelmaa. Vähitellen kävi selväksi, että ne eivät niinkään kiinnosta. Äideille on tärkeämpää saada jakaa omia asioitaan, kertoo Sirpa Sirainen, joka vastaa olohuonetoiminnasta Malmin seurakunnan toimipisteissä.
Yksinhuoltajia on paljon. Tilastojen mukaan Suomessa on noin 180 000 yhden vanhemman perhettä, näistä noin 150 000 äidin ja lapsen tai lasten muodostamia. Vuosittain avioeron kokee noin 16 000–17 000 lapsiperhettä ja se koskettaa noin 30 000 lasta. Yksinhuoltajien sosiaaliset ja taloudelliset olot vaihtelevat. Yhteistä heille on, että he ovat yleensä yksin vastuussa lastensa arjesta ja usein vailla ihmistä, jonka kanssa voisi päivittäisiä kuulumisiaan jakaa.
Luottamuksellisuus ja osallistujien samankaltainen elämäntilanne johtavat siihen, että keskustelu ryhmässä sukeltaa usein paljon syvemmille vesille kuin tavanomaisissa äiti–lapsi-piireissä. Joskus käsittelyssä on rajujakin kokemuksia ja ilmassa vahvoja tunteita. Jos tilanne sitä vaatii, paikalla olevat koulutetut diakoniatyöntekijät voivat antaa äidille erityistä tukea tai ohjata hänet eteenpäin.
Lisätietoa olohuoneista löytyy seurakuntien nettisivuilta sekä Päksyn nettisivuilta osoitteesta www.paksy.net.
Päksyllä on myös oma olohuone täysin yksin lastaan kasvattaville äideille sekä monikulttuuristen perheiden yksinhuoltajille.
Jaa tämä artikkeli: