Yläilmoissa vihertää
Oma kattopuutarha. – Katollamme kasvaa muun muassa omena- ja kirsikkapuita sekä perennoja, kertoo Jussi Heinonen. Hän hoitaa myllypurolaisen kerrostalon viherkattoa.

Oma kattopuutarha. – Katollamme kasvaa muun muassa omena- ja kirsikkapuita sekä perennoja, kertoo Jussi Heinonen. Hän hoitaa myllypurolaisen kerrostalon viherkattoa.

Yläilmoissa vihertää

Viherkatot voisivat tarjota monille helsinkiläisille viihtyisän luonnonympäristön urbaanin miljöön keskellä.

Miltä kuulostaa väite, että Helsingin pinta-alasta lähes kymmenesosa on hukkaan heitettyä maa-alaa?

Ehkä vähän hurjalta, mutta tavallaan se on totta. Kyse on nimittäin katoista. Helsingin tietokeskuksen arvion mukaan kaupungin kokonaispinta-alasta noin kahdeksan prosenttia on kattoalaa. Se tekee yhteensä noin 17,7 miljoonaa neliömetriä eli yli 17 neliökilometriä.

Pieni osa katoista on toki käytössä, kuten terassien tai aurinkokennojen peitossa. Mutta viherkattoja, jossa kattorakenteen päälle on lisätty kasvualusta sekä kasvit, ei meillä juuri ole.

Viherkattoja on Helsingissä karkean arvion mukaan reilu sata. Miksi jotkut asukkaat ovat vuosikymmenien saatossa niitä rakentaneet, on vasta osittain tiedossa.

– Viherkattoja on tehty omaksi sekä naapureiden silmäniloksi. Esimerkiksi autotallin katolla oleva kukkainen keto näyttää mukavammalta kuin bitumipeite, kertoo Viides ulottuvuus -hankkeen johtaja Susanna Lehvävirta Helsingin yliopistolta.

Maailmalla kattojen potentiaali on hoksattu Suomea paremmin. Zürichissä jokaisen tasakaton tulee olla viherkatto, mikäli se ei ole terassikäytössä ja toteutus on kohtuullisen helppoa. Kaupunkilaiset eivät ole pistäneet hanttiin vaan määräystä kannatetaan yleisesti. Saksassa joka kymmenes tasakatto on kasvillisuuden peittämä. Myös joissakin Pohjois-Amerikan kaupungeissa suositaan viherkattoja.

Viherkattojen hyödyt ymmärretään nykyisin aiempaa laajemmin. Niillä, kuten muillakin luontoalueilla, on varsin merkittäviä vaikutuksia kaupunkilaisiin.

– Maailmalla on valtava määrä tutkimusta viheralueiden merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Viherympäristössä ihmisen stressitaso laskee ja immuunijärjestelmä aktivoituu. Viherkatot ovat yksi virkistäytymisalue lisää kaupunkiin, Lehvävirta luettelee.

Puhutaan niin sanotuista ekosysteemipalveluista, joilla tarkoitetaan luonnon tarjoamia aineellisia ja aineettomia palveluksia meille kaikille. Ilmastonmuutoksen myötä niille on yhä enemmän tarvetta tulevaisuuden Helsingissä: viherkatot esimerkiksi pidättävät lisääntyvien rankkasateiden vesiä ja siten loiventavat tulvapiikkejä. Sitoutuneen veden haihtuminen myös viilentää kaupunkia.

Alla olevalle rakennukselle ja sen asukkaille kasvikatto on siunaus kesällä ja talvella. Erityisesti vanhoissa rakennuksissa kasvikate viilentää kesäkuumalla ja kylmänä vuodenaikana se taas pidättää lämpöä allaan. Parhaimmillaan viherkaton perustaminen voi maksaa itsensä takaisin energiasäästöinä parissa vuodessa.

Suomen leveysasteilla on ymmärrettävää, että viherkattoja ei voi toteuttaa kevytmielisesti. Täällä rakentaminen ylipäänsä vaatii tiukkojen määräysten noudattamista ja asiantuntemusta. Myös tähän tarpeeseen vastaa Helsingin yliopiston Viides ulottuvuus -tutkimusohjelma, joka on keskittynyt viherkattoihin pohjoisissa olosuhteissa.

– Pyrimme tekemään korkeatasoista tutkimusta ja samalla luomaan käytännön ratkaisuja, jotka soveltuvat Suomeen. Meillä on hyvin laajat koeviljelmät oikeilla katoilla, Lehvävirta kuvailee.

Hankkeen tutkija, ympäristösosiologi Marja Mesimäki on kerännyt kaupunkilaisten mielikuvia viherkatoista. Aineiston perusteella yhteisen kasvimaan perustaminen katolle on yleinen toive. Tällaisia yhteisöpuutarhoja löytyy muun muassa New Yorkin ilmatilasta, ja Helsingistä ainakin Kaapelitehtaalta laariviljelyn muodossa.

Kattojen toivotaan olevan myös levähtämisen paikkoja. Myllypurossa tämä on todellisuutta, sillä uudistetun ostoskeskuksen laidalla seisovan kerrostalon asukkailla on oma kattopuutarha. Sen kunnostuksesta vastaavat asukkaat itse.

– Katollamme on perennoja ja parikymmentä puuta, kuten omena- ja kirsikkapuita. Maksaruoholle on omat kaistaleensa, vapaaehtoinen puutarhanhoitaja Jussi Heinonen, 73, kertoo.

Kasvien kasteleminen ei vaadi suurta vaivaa, sillä kattovihreille on asennettu kätevä altakastelujärjestelmä. Vesitankkien täyttö kahdesti kesässä riittää.

– Kattopuutarhassa on lukuisia penkkejä, jonne asukkaat voivat mennä viettämään aikaa. Grillipaikkaa ei ainakaan vielä ole, Heinonen toteaa.

Viherkattoihin liittyy toki myös riskejä. Rakennuksen kantavuuden täytyy olla tiedossa ja juurisuojaus on tehtävä huolellisesti, jotta juuret eivät pääse kattorakenteisiin käsiksi. Myös ravinteiden valuminen Itämereen on Lehvävirran mukaan iso huolenaihe. Huolella rakennetun kasvipeitteen voi toteuttaa myös viistokatolle.

– Toisaalta viherkerros suojaa kattoa auringon UV-säteilyn ja lämmön aiheuttamalta haurastumiselta. Eivätkä lumenpudottajien lapioniskutkaan pääse jäisen kasvipeitteen läpi.

On silti tärkeää havaita, että viherkatot eivät ole vaihtoehto lähimetsille ja -puistoille. Kaikki kasvilajit eivät siellä millään elä, eikä katolle oikein metsälampeakaan saa luotua.

– Kasvikatot ovat täydentävä ja osin nykyisen kaupunkiluonnon puutteita paikkaava ympäristö. On paljon jopa uhanalaisia lajeja kuten ketoneilikka ja keltamatara, jotka menestyvät juuri katoilla erinomaisesti, Lehvävirta summaa.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi