Taas mennään. Kouluttaja Juha Huttunen kertoo, että siinä missä aloittavalta liikennelentäjältä vaaditaan minimissään 250 lentotuntia, lähetyslentäjän lähtötasovaatimus on kaksinkertainen eli 500 tuntia.
Yläkerran ystävä
Juha Huttunen kouluttaa MAF-lähetyslentojärjestön lentäjiä maailmalle.
Teksti Ulla Pitkänen
Kuva Jani Laukkanen
Jo pikkupoikana helsinkiläinen Juha Huttunen rakenteli lennokkeja ja haaveili lentäjän työstä. Vuonna 1987 hän näki Gospel Flight -yhdistyksen ilmoituksen yksityislentäjäkurssista ja haki sinne.
Ilmailun ohella toinen elämää leimannut tekijä on ollut usko. Hän kasvoi siihen lapsesta saakka.
– 1980-luvulla uskoni syveni. Aloin ymmärtää uudella tavalla Jumalan rakkautta minua kohtaan, Huttunen, 53, kertoo.
Uskon syventymisen ja Gospel Flightin myötä ilmailusta innostunut mies sai näykseen lähetyslentämisen. Tie kuitenkin nousi pystyyn, sillä Juha Huttusta ei valittu lähetyslentäjäkandidaatiksi.
– Olihan se pettymys. Mutta näky syventyi sitten siihen, että ryhdyin kouluttamaan 1990-luvulla lähetyslentäjiä, Huttunen sanoo.
– Koen olevani Jumalan työrukkasena, kun saan kouluttaa ihmisiä, joilla on näky lähetyslentämisestä, kertoo koulutustarkastajana ja koulutustoimintayksikön päällikkönä Ilmailulaitoksessa työskennellyt Huttunen. Hän on myös työskennellyt liikennelentäjänä Golden Airilla sekä insinöörinä.
Hänellä on myös ollut vuodesta 2005 lähtien lentoalan koulutusyritys Finavco, jossa hänellä on töissä koulutus- ja laatupäällikkö sekä lennonopettajia. Kaiken kaikkiaan kouluttajia on seitsemän. Juuri Finavcon kautta Huttunen kouluttaa myös MAF:n lähetyslentäjiä nimellistä korvausta vastaan.
Päivätyökseen Huttunen työskentelee nyt Suomen Löytötavaratoimistossa Helsinki-Vantaan lentoasemalla toimistopäällikkönä. Hakusessa on kuitenkin lentäjän työ jossain päin Eurooppaa.
Gospel Flight yhdistyi vuonna 1994 järjestöön nimeltä Suomen lähetyslentäjät eli MAF Suomi. MAF (Mission Aviation Fellowship) on kansainvälinen kristillinen järjestö, joka kouluttaa lentäjiä ja ilmailuhenkilökuntaa. Sen pienkoneet kuljettavat kehitysmaissa vaikeakulkuisilla alueilla muun muassa ruokaa ja lääkkeitä. Järjestö tekee paljon myös ambulanssilentoja.
MAF oli mukana pelastustöissä muun muassa Indonesiassa tsunamin jälkeen 2004, Haitin maanjäristyksessä 2010 ja Filippiinien hirmumyrskyn avustustyössä vuonna 2013. Monet kansainväliset järjestöt kuten YK:n lastenapu ja WHO käyttävät MAF:n palveluita esimerkiksi terveydenhuollon ja perusopetuksen hankkeissa. MAF:lla on maailmalla 136 konetta.
Juha Huttunen kuvaa lähetyslentäjän työtä monella tapaa vaativammaksi kuin liikennelentäjän. Liikennelentäjällä on takanaan tukiorganisaatio, joka muun muassa valmistelee lentoa ja suunnittelee reitin. Lähetyslentäjä on yksin vastuussa sekä koneesta että matkustajista.
Olosuhteetkin ovat vaativat, sillä esimerkiksi kentät ovat usein huonokuntoisia ja vaikeassa maastossa.
Huttusen lento-oppilaat työskentelevät nyt esimerkiksi Mongoliassa, Australiassa ja Tansaniassa.
Paitsi, että lentäjällä täytyy olla lentotaidot hyvin hallussa, hänen täytyy sietää hyvin stressiä. Tämä näkyy myös lähetyslentäjiltä vaadittavassa minimilentokokemuksessa: se on 500 tuntia, kun aloittavalta liikennelentäjältä vaaditaan minimissään 250 tuntia. Tiettyyn vaiheeseen lähetyslentäjän koulutusta kuuluvat ulkomailla vielä psykologiset testit.
– Jotta ammattimainen taso saavutetaan, minun on oltava opettajana niin vaativa, että se tuntuu varmasti joskus oppilaasta ikävältä, Huttunen sanoo.
Hän on kuitenkin huomannut jopa hyötyvänsä opettajana siitä, että häntä ei aikanaan valittu lähetyslentäjäkandidaatiksi:
– Yritän antaa kritiikin rakentavasti ja niin, että se kasvattaa lentäjänä. Niin, että se tukee eikä lannista.
Mieleen ovatkin jääneet ne lähetyslentäjäoppilaat, joissa on erityisesti näkynyt kasvu sekä ammattilentäjänä että ihmisenä. Vaikuttavia ovat aina myös oppilaiden ensimmäiset yksinlennot.
– Kun päästät sen sun kotkanpoikasen yksin ilmaan ja olet lennonjohtotornissa kiikareilla katsomassa, miten se suoriutuu. Siihen ei varmaan koskaan totu.
Huttusen sanoin lentäjä työskentelee ”melkoisessa maisemakonttorissa”. Näköalat ovat huimat, kun vaikkapa lähtee talviaamuna lentämään auringonnousun aikaan.
– Ehkä siellä ilmassa on pari kilometriä lähempänä Jumalaakin.
Huttunen kiittää MAF:ia siitä, että se on ekumeeninen järjestö. Mukaan mahtuu ihmisiä sulassa sovussa niin luterilaisen kirkon piiristä kuin vapaista suunnistakin. MAF Suomella onkin yhdeksän jäsenyhteisöä, joista viidellä on MAF:n palveluksessa lähetettyjä työntekijöitä. Niitä ovat Suomen Lähetysseura, Fida International, Kansanlähetys, Missionskyrkan i Finland ja Suomen Vapaakirkko.
Huttusen oman taustan voisi myös sanoa olevan ekumeeninen. Hän kävi koululaisseuroissa parin vuoden ajan nuorena poikana. Alppilan seurakunnan nuorisotoiminta tuli aikanaan tutuksi. Huttusen äiti puolestaan oli ortodoksi.
Nuorena miehenä Stadin kundi pyöri prätkäporukoissa. Hän sanoo, että ilman uskon siementä olisi ajautunut hakoteille. Seurakuntayhteys säilyi kuitenkin tuonakin aikana.
– Yläkerta on pitänyt ja pitää minusta hyvää huolta. Olen siitä erittäin kiitollinen.
Lisätietoa: www.mafsuomi.fi, www.finavco.fi
Jaa tämä artikkeli: