Yleistykset eivät sovi Intiaan
Mikko Malkavaara (K&k 16.1.) kirjoittaa joistakin Intiassa vallitsevista epäkohdista, jotka hän tuomitsee. Hänen miehekäs, valkoinen kuvansa on tekstin vieressä. Hän ei viittaa mihinkään vastaaviin ongelmiin, joita on tai on ollut läntisen maailman maissa, myös Suomessa. Hän ei mainitse, että Intia on maantieteellisesti mantereen kokoinen. Siellä on monia eri ihmisryhmiä, kieliä, kulttuureita, sosiaalisia luokkia ja uskontoja. Hän ei viittaa Intian pitkään historiaan ja upeaan menneisyyteen eikä siihen, että noin 300 vuotta sitten Intia alkoi taantua synnyttäen valtavia sosiaalisia epäkohtia ja ongelmia.
Intia on yhä kolmannen maailman maa. Sillä on oma muinainen, keskiaikainen ja uusi aikakautensa, jotka eivät ole yhteneväisiä Euroopan vastaavien aikakausien kanssa. Intian uusi aika alkaa kolonialismista ja itsenäisyystaistelusta, joka johti sen irrottautumiseen Iso-Britanniasta 1947.
Heti Intian itsenäistyttyä säädettiin laki, joka kielsi kastijärjestelmän. Eräs nykyisen Intian perustajajäsenistä oli tohtori Ambedkar, joka kuului alhaiseen dalitien kastiin. Myös monet muut dalitit ovat päässeet Intiassa korkeaan asemaan. Intia ei ole ainoa maa, jossa naisia sorretaan, eikä ainoa maa, jossa köyhät ja kouluttamattomat ihmiset eivät saa ääntään kuuluville.
Pohjois-Intia on Intian sydän ja on edelleen konservatiivinen, koska se on ollut vähiten tekemisissä ulkomaalaisten kanssa. Rannikkoalueet, kuten Mumbai, Kalkutta, Madras ja Kerala sekä pääkaupunki Delhi ovat edistyksellisempiä. Vastaavuutta näkyy myös Euroopassa ja Suomessa.
Toivottavasti Malkavaara ei tarkoita, että Intiassa kaikki kääntyy hyväksi, kunhan siitä tulee kristitty. Kristityt maat ovat kristinuskoa keppihevosenaan käyttäen tehneet paljon pahaa.
Michael Fahmy
Jaa tämä artikkeli: