Perspallo-ottelu. Pallon kimpussa Ilves-teatterin näyttelijät Virpi Nieminen, Eero Leichner, Eeva Lietonen, Sannamaija Pekkarinen ja Miro Seppänen. Kuva: Sirpa Päivinen
Ylioppilasteatterin lavalla nähdään tulevia tähtiä
Helsingin kolmessa ylioppilasteatterissa tehdään teatteria äärimmäisen kunnianhimoisesti. Moni tunnettu näyttelijä, dramaturgi ja ohjaaja onkin aloittanut työuransa ylioppilasteatterin lavalla.
Teatterikorkeakoulun viidennen kerroksen juhlasalissa pelataan perspalloa. Laji on tuttu lähes kaikille Helsingin ylioppilasteatterilaisille. Se on jalkapalloa muistuttava laji, jossa takapuolen on osuttava koko ajan maahan. Meneillään on Ilves-teatterin uusien jäsenten näyttelijänkoulutusjakson toinen viikko. Harjoitukset ovat poikkeuksellisesti Teatterikorkeakoulussa, jotta tilaa liikkua on mahdollisimman paljon. Vetäjänä toimii teatterin jäsen, näyttelijäopiskelija Pietu Wikström.
– Pari ensimmäistä viikkoa on ryhmäytymistä ja näyttelijänkoulutusta ennen kuin ohjaaja tulee visioillaan pilaamaan tunnelman, heittää Ilves-teatterin hallituksen puheenjohtaja ja uusien produktion ohjaaja Kiia Laine.
Helsingissä toimii kolme ylioppilasteatteria, Ylioppilasteatteri, Ilves-teatteri ja Kellariteatteri. Näissä ryhmissä teatteria tehdään puoliammattimaisesti: ohjaajat ovat usein ammattilaisia ja monet jäsenet tähtäävät ammattiin. Nimestään huolimatta teattereiden jäsenet eivät välttämättä ole yliopisto-opiskelijoita, vaan joukossa on eri-ikäisiä ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.
Teatterikoulutus tähtäimessä
Ylioppilasteattereihin pyritään monipäiväisten pääsykokeiden kautta. Tänä vuonna jokainen teatteri koki hakijaennätyksen. Ilvesteatteriin pyrkii 90, Ylioppilasteatteriin 105 ja Kellariteatteriin 149 hakijaa. Valituksi tuli teatterikohtaisesti noin 10–17 prosenttia hakijoista. Harrastamiseen on tunkua.
– Uskon, että ihmisillä on vilpitön halu tehdä tosissaan. Nämä ihmiset turhautuisivat joissain kerran viikossa -kerhoissa. Täällä on myös halu tehdä teatteria sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat yhtä sitoutuneita kuin itsekin, Kiia Laine sanoo.
Harjoitukset vievät lähes kaikki arki-illat kello viidestä kymmeneen, ja vähintään vuodeksi teatteriporukasta tulee kuin toinen perhe. Syksyllä harjoitellaan uusien jäsenten produktiota. Tänä vuonna Ilves-teatterin uusien produktion ohjaavat Kiia Laineen lisäksi Ian Hannon, Juho Liira ja Anni Mikkelsson. Jokaisella ohjaajalla on oma osuutensa, jotka nivotaan lopuksi yhteen.
Ylioppilasteattereiden uusista jäsenistä suurin osa pyrkii samana vuonna myös Teatterikorkeakouluun. Kaikki tietävät, että vain pieni osa hakijoista pääsee kouluun sisään.
– Joissakin produktioissa jopa sovitaan, ettei treeneissä saa mainita sanallakaan Teakin kokeita. Toisaalta on hyvä, että täällä on ihmisiä samanlaisessa tilanteessa, toisaalta se aiheuttaa hirveästi paineita. Kyllä tunnelma on kireä keväisin, Kiia Laine nauraa.
Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa on käynyt myös 26-vuotias Matleena Mäki-Petäjä, joka valittiin uutena jäsenenä tänä syksynä Ilves-teatteriin. Mäki-Petäjä työskentelee päivät luokanopettajana.
– Tämä on intohimoni. Pidän nykyisestä työstäni mutta tarvitsen myös teatteria. Olen täällä osittain ottamassa selvää, haluaisinko tästä vielä enemmän kuin harrastuksen, Mäki-Petäjä sanoo.
Tiivistä vuorovaikutusta
Näyttelijäopiskelijoiden lisäksi ylioppilasteatterit valitsevat jäsenikseen myös suunnittelijoita: puvustajia, lavastajia, äänisuunnittelijoita ja dramaturgeja. Helsinkiläinen 23-vuotias Mikko Salminen valittiin Ilves-teatteriin dramaturgiksi.
– En ole aikaisemmin päässyt tekemään teatteria näin täysillä. Tuntuu kirjoittajanakin, että vuorovaikutus ryhmän kanssa toimii suuntaan ja toiseen. Meillä on kaikilla halu ymmärtää toisiamme, Salminen sanoo.
Myös Salmisella on tavoitteena saada ammatti teatterista. Hän aikoo hakea keväällä lukemaan dramaturgiaa Teatterikorkeakouluun.
Ulkopuoliselle teatteriharrastuksen vaatima aika kuulostaa valtavalta. Teattereissa toimiminen antaa kuitenkin jäsenten mukaan vähintään yhtä paljon kuin ottaa. Jokainen tulee kuulluksi.
Ilves-teatterin uusien jäsenten syksy alkoi elämäkertojen kertomisella. Koko ryhmän tarinoiden kertomiseen käytettiin päiviä ennen kuin varsinaiset harjoitukset alkoivat. Produktion harjoittelun aikana kaikilla täytyy olla turvallinen olo. Ohjaaja Kiia Laine sanoo, että ryhmissä tapahtuu usein samanlainen kehityskaari.
– Ensin on ilo siitä, että pääsee tekemään, sitten tulee karu todellisuus, että tätäkö tämä on. Sen jälkeen lähdetään puhaltamaan yhteiseen tavoitteeseen ja kriiseillään omasta suorituksesta esityksessä. Lopulta tulee kuitenkin ensi-ilta ja riemu.
Alfapallit on vienyt perspallo-ottelun voiton Hei vihreät varpaat -joukkueelta. Intensiivinen yhdessäolo tuo luottamusta, joka näkyy jo viikon jälkeen halailuna ja rempseänä huumorina. Seuraavaksi alkavat improvisaatioharjoitukset. Ja huomenna uudestaan.
Jaa tämä artikkeli: