Yllättäviä käänteitä
ROMAANI ”Ja minä haluan paeta tästä huoneesta, tästä ajasta, haluan olla istumatta tässä, olla kirjoittamatta, olla olematta läsnä, olla olematta vahva, olla olematta menettämättä Elleniä, heitä, toivoani.”
Marko Leinon romaani Syntymättömät kertoo Erikistä, joka käy läpi elämäänsä Ellen-vaimonsa sairaalavuoteen ääressä. Raskaana oleva vaimo on vaipunut koomaan loukkaannuttuaan pahasti auto-onnettomuudessa.
Erikin ja Ellenin parisuhdetta on varjostanut vuosikausia lapsettomuus: vaimon raskaudet ovat päättyneet järjestään keskenmenoon. Tällä kertaa odotus on kehittynyt sen verran pitkälle, että on toivoa ainakin lapsen jäämisestä henkiin.
Erik on odottamattomasta tilanteesta järkyttyneenä jonkinlaisessa houreessa. Hän kuvailee lapsen hankkimiseen liittyneitä ilon ja epätoivon hetkiä. Välillä hän muistelee epävakaata lapsuuttaan ja epäonnisia työkokemuksiaan. Muistoja lomittavat vapaaksi kirjailijaksi ryhtyneen Erikin keskeneräisten romaanien katkelmat.
Leinon luoman henkilöhahmon pelko rakkaan ihmisen menettämisestä on kouriintuntuvaa. Tuon koko kehoa ravistelevan tunteen tunnistaa jokainen, joka on joskus joutunut kokemaan vastaavaa. Se saa yleensä myös palaamaan menneeseen ja muistoihin, sillä kuoleman läheisyys tuo pintaan monenlaista elämän varrelta.
Romaanin kieli on parisuhdetta ja rankkaa tilannetta kuvatessaan paikoittain huikean runollista ja oivaltavaa. Kirjan jaksottainen ja eri elämänvaiheisiin liittyvä rakenne on sinänsä toimiva, mutta Erikin romaanikatkelmat jotenkin latistavat muuten niin intensiivistä ja vaikuttavaa kerrontaa.
Marjo Kytöharju
Marko Leino: Syntymättömät.
Teos 2015.
PROOSAKOKOELMA ”Mies vaelteli tehdashallissa ohi loputtomien, ruuhkautuneiden joulumyyjäiskojujen, eikä löytänyt yhtään lahjaa yhdellekään läheiselleen. Ja sitten se taas oli siinä. Hän. Krista Kosonen.”
Erkka Mykkäsen esikoisteos Kolme maailmanloppua sisältää muun muassa kolme kohtaamista näyttelijä Krista Kososen kanssa. Proosakokoelman alaviite Kuvitelmia kertoo osaltaan, mistä on kyse. Esimerkiksi Kososta ihaileva mies törmää tunnettuun näyttelijään eri paikoissa kaupungilla ja saa kolmannen juttutuokion jälkeen kutsun katsomaan tämän näytelmää. Kun tuttavuus etenee intiimille tasolle, se paljastuu karulla tavalla pelkästään miehen haaveiluksi.
Kolme maailmanloppua jakaantuu kolmeen osaan, ja jokaisessa on yksi kohtaaminen Krista Kososen kanssa. Kohtaamiset kuuluvat absurdeista tarinoista koostuvan proosakokoelman säyseimpiin. Kokoelman kertomukset päättyvät ennalta arvaamattomasti ja usein väkivaltaisesti. Niissä esiintyvät henkilöt käyttäytyvät pinnalta katsoen rauhallisesti, mutta heidän sisällään kuohuu, ja voimakkaat tunteet, joskus suoranaiset pakkomielteet, vievät heidät omituisiin tilanteisiin. Tästä esimerkkinä on mies, joka haluaa rakentaa sukunsa maille bunkkerin maailmanloppua varten.
Erkka Mykkäsen luoma maailma näyttäytyy tummasävyisenä ja nyrjähtäneenä, ja valoa siellä pilkahtaa säästeliäästi. Sitä kuvastaa myös Mykkäsen kirjoitustapa, sillä hän kuvaa tunteita ja tilanteita täsmällisesti ja toteavasti. Onneksi tapahtuu myös ihmeitä: selviytyminen on mahdollista, kuten vaikkapa kokoelman viimeinen Pilvet-niminen tarina osoittaa.
Marjo Kytöharju
Erkka Mykkänen:
Kolme maailmanloppua. WSOY 2015.
Jaa tämä artikkeli: