Ymmärtämätön pappi
Lukiessani vastausta Isosiskon kirjoitukseen (Kirkko ja kaupunki 15.7.) mieleeni tuli epämiellyttävä muisto vuodelta 2003, kun sulhaseni oli tehnyt itsemurhan.
Kahden viikon kuluttua olisi siunaustilaisuus Honkanummen hautausmaalla. Olin ollut yhteydessä nuoreen naispappiin, joka oli määrätty tilaisuuteen. Olimme sopineet tapaamisesta ja keskustelusta. Kun päivä lähestyi, sain yhtäkkiä puhelun kyseiseltä papilta. Hän oli sairastunut flunssaan ja perui tapaamisen, mutta ehdotti saman tien, että tapapaisimme noin tuntia ennen siunaustilaisuutta, jotta hän saisi kuvan vainajasta.
Olin vielä shokissa ja myönnyin, mutta jonkin aikaa asiaa mietittyäni olin kauhuissani. Kuka ihmeessä voi minulle tällaista ehdottaa? Vieläpä pappi, miten epäinhimillistä. Ainut mitä kaipasin, oli empatiaa ja keskustelua. Sulhaseni suku oli kylmäkiskoista porukkaa, ja itse olin kahden varhaisteinin yksinhuoltaja.
Soitinkin kirkolle ja sanoin, etten missään nimessä hyväksy ehdotusta.
Sain toisen naispapin, joka osoittautui hyvin asiansa hallitsevaksi ja ihanaksi ihmiseksi, ja sain käytyä läpi suruani. Hautajaistilaisuus sujui tämän vuoksi kauniisti ja asiallisesti.
Muisto tulee aika ajoin mieleeni, ja olen jäänyt tuota ensimmäisen papin käytöstä ihmettelemään. Koen vieläkin loukkausta minua sekä sulhastani kohtaan. Annan anteeksi ajattelemattomuuden, mutta toisaalta ihmettelen pappiskoulutuksen saaneen ymmärtämätönta käytöstä.
Nimimerkki kirkon jäsen tw
Jaa tämä artikkeli: