Vihreä linja. Ympäristöajattelu kulkee läpi koko seurakunnan toiminnan. Lohirannassa pidetyllä vihreällä riparilla korostettiin ympäristövastuullista elämää.
Ympäristödiplomi ohjaa vastuullisuuteen
Helsingin seurakunnat syventävät ympäristötyötään.
Teksti Laura Koskelainen
Kuva Esko Jämsä
Seurakuntayhtymällä on ollut yhdeksän vuoden ajan ympäristödiplomi. Se on kirkkohallituksen ohjaama työkalu, jonka avulla seurakunnat ja seurakuntayhtymät voivat toimia ympäristötietoisesti.
Ympäristödiplomia hakeva seurakunta pisteyttää talouden ja toiminnan suunnittelun, ympäristökasvatuksen, jätehuollon, siivouksen, kiinteistönhoidon, keittiöt ja ruokalat, toimistotyön, hautausmaat ja viheralueet, leiri- ja kurssikeskukset, metsänhoidon ja liikenteen. Kun seurakunta on pisteyttänyt toimintansa, se kutsuu paikalle auditoijan, joka tarkistaa tilanteen.
Ensimmäiset ympäristödiplomit myönnettiin vuonna 2001. Seurakunnan tai seurakuntayhtymän diplomi on voimassa kerrallaan neljä vuotta.
– Ympäristödiplomi on tällä hetkellä noin sadassa seurakunnassa ympäri Suomea. Niitä on sekä suurissa että pienissä seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä, kertoo ympäristötyön asiantuntija Ilkka Sipiläinen kirkkohallituksesta.
Kirkkohallitus myönsi Helsingin seurakuntayhtymälle ympäristödiplomin ensimmäisen kerran vuonna 2005. Joulukuussa 2013 yhtymä sai uuden diplomin vuosille 2014–2018.
Seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikön Risto Lehdon mukaan Helsingin seurakunnissa on syvennetty ympäristötietoista toimintaa. Esimerkiksi Lohirannan leirikeskuksen uudisrakennuksessa on otettu käyttöön maalämpö ja aurinkopaneelit. Maalämpöä on käytössä myös Korpirauhassa ja Merihiekassa. Seurakuntayhtymä käyttää pelkästään vihreää sähköä.
Näkyykö seurakuntayhtymän työntekijöiden vahva asennoituminen ympäristövastuulliseen toimintaan käytännössä? Sitä pohti ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossaan Haagan seurakunnan vastaava nuorisotyönohjaaja Anni Becker. Hänen yhtymän työntekijöihin kohdistuneen tutkimuksen mukaan ympäristövastuullisuuteen suhtauduttiin myönteisesti. Asennoitumisen ja käyttäytymisen välillä oli kuitenkin eroja. Esimerkiksi luomutuotannon ja lähiruuan suosimisessa joustettiin. Suurimmiksi ympäristövastuullisuuden esteiksi vastaajat kokivat vaikutusmahdollisuuksien puuttumisen, korkeat kustannukset ja tiedon puutteen.
Tähän tarpeeseen toivottavasti vastaa tammikuussa nimetty uusi seurakuntayhtymän ympäristötyöryhmä. Se on nimetty vuosiksi 2014–2018. Se valvoo ympäristöohjelman toteutumista, organisoi koulutuksia ja tapahtumia ja antaa suosituksia. Työryhmään kuuluu seurakuntayhtymän työntekijöitä, jotka ovat ympäristö-, kiinteistö-, kasvatus- ja viestintäasiantuntijoita. Mukana on myös luottamushenkilöjäsen.
Becker toivoo, että käytännön ympäristövastuullisuus nivottaisiin osaksi kristittynä elämistä. Onhan yksi ekoteologian perusajatuksia se, että ihminen on luomakunnan viljelijä ja varjelija.
Samaa korostaa ekoteologiaa tutkiva ja eri seurakunnissa ympäristökoulutuksia pitävä Panu Pihkala. Hänen mielestään vastuullisuuden tulisi näkyä seurakunnan toiminnassa kokonaisuudessaan. Tähän ympäristödiplomi on hänen mukaansa hyvä työväline.
– Diplomi on hyvä alku, mutta lopullinen vaikutus mitataan siinä, miten seurakunnan vastuunkantajat elävät todeksi ympäristövastuuta. Seurakunnan ympäristökasvatuksella esimerkiksi rippikoulussa voi olla kauaskantoisia vaikutuksia, Pihkala pohtii.
Pihkala pelkää, että talousvaikeuksien myötä osa seurakunnista ei enää uusi ympäristödiplomia. Auditoinnissa maksavat ympäristövaikutusten arviointiin käytetyt työtunnit ja ulkopuolisen auditoijan tekemä työ.
Diplomin suosittelemat työskentelytavat voivat olla myös kalliimpia. Diplomissa rohkaistaan seurakuntia suosimaan luomu-, kasvis-, lähi- ja reilun kaupan ruokaa. Toisaalta esimerkiksi paperin käytön vähentäminen, vähentyneet jätemaksut ja uudet energiaratkaisut voivat tuoda säästöjä. Ilkka Sipiläinen ei ole vielä nähnyt, että talousvaikeudet lopettaisivat uusimisen.
Ympäristötyön tärkeys kirkossa liittyy Panu Pihkalan mielestä vahvasti uskoon.
– Usko kolmiyhteiseen Jumalaan on koko elämän laajuinen. Ihmisten tulee suhtautua vastuullisesti sekä toisiin ihmisiin että luomakuntaan, Pihkala muistuttaa.
Ympäristöstä huolehtiminen on samalla ihmisistä huolehtimista.
Pihkalan mielestä seurakunnat voisivat yhä enemmän ylläpitää toivoa ja elämän mielekkyyttä varsinkin nuorten keskuudessa. Esimerkiksi Nuorisobarometrissä on näkynyt, että nuoret ovat erittäin huolissaan ympäristöstä. Pihkala on ilahtunut siitä, miten vihreillä ripareilla ja Ekonisti-hankkeessa ympäristövastuullisuus on tullut esille.
Ympäristödiplomin vastaanottotilaisuus ja 7 viikkoa kohtuullisuutta -ilta Malmin kirkossa 5.3. kello 18. Vieraana ekoteologi Panu Pihkala, joka puhuu aiheesta Kristityn vastuu luonnosta. Ympäristötyön pastori Meri Ala-Kokko esittää luontoaiheisia lauluja. Tilaisuuden jälkeen Tuhkakeskiviikon messu kello 19.
Jaa tämä artikkeli: