Kuva: Saara Vuorjoki/Fimic
Yön rukoushetki on kuin valonsäde
Säveltäjä Jyrki Linjama on modernisti, eteenpäin katsova ja rohkea oman tiensä kulkija. Hänen sävelkielensä kulkee omalla lahjomattomalla tavallaan polkuja, joita muut eivät ole talloneet. Maasto on kuitenkin ikiaikaista kirkon syvää, hioutunutta perinnettä.
Hyvä esimerkki siitä on Completorium, Rukoushetki päivän päättyessä, jonka Linjama on säveltänyt viiden barokkimuusikon intiimille kokoonpanolle. Pohjana ovat Raamatun psalmit, joita luostareissa on laulettu katkeamattomana, vuosituhantisena perinteenä messuissa ja hetkipalveluksissa. Psalmien laulaminen mitä moninaisimmin keinoin on jättänyt syvät jäljet koko länsimaiseen musiikinhistoriaan.
”Luostareiden tapoihin ja ihanteisiin kuuluva askeettisuus, kuuliaisuus, yhteisöllisyys ja runsas Raamatun kanssa tekemisissä oleminen voisivat olla haaste myös meille, jotka olemme kovin tarkkoja itsemääräämisoikeudestamme ja vapaudestamme", Linjama haastaa.
Completorium nostaa esiin valon ja pimeyden, rauhan ja levottomuuden jännitteitä.
”Joku viisas on sanonut, että elämme kuin tiheässä sumussa, johon tiede, taide ja uskonto saattavat joskus puhkaista kirkkaita valonsäteitä. Tämä on myös minun kokemukseni, ja sitä olen yrittänyt teoksellani jäsentää”, säveltäjä valaisee.
Ikiaikaista
tunnelmaa
Barokkisoittimien pehmeäsointisuus tuntui luontevalta ilmentämään yöllisen rukoushetken, kynttiläkirkon tunnelmaa. Tässäkin kohtaa avantgardistiseksi luonnehdittu Linjama juurruttaa sävelmaailmansa syvälle historiaan.
Psalmitekstien tulkitsijoina laulavat sopraano ja kontratenori. Äänellisesti teos vaatii kehittynyttä laulutekniikkaa ja tarkkaa sävelkorvaa, ammattilaulajillekin hyvin haastavaa laulettavaa.
Completorium kertoo säveltäjästä itsestään jotain hyvin olennaista. Linjamalle on sydämen asia luoda rikasta, liturgista musiikkia.
”Liturgiseen, yhteiseen juhlan viettoon täytyy voida tuoda kaikki se osaaminen, joka on vuosisatojen aikana kertynyt taidemusiikin saralla”, säveltäjä huomauttaa.
Hän puolustaa mielellään universaalia kirkkoa kaikkine sen kirjavine äänenpainoineen. Itsensä hän asemoi kuitenkin korkeakirkollisuuden ja oppineisuuden rintamaan.
”Matala- ja korkeakirkollisuus eivät saa sulkea toisiaan pois. Kunnianhimoisen, rikassisältöisen rinnalla kulkekoon maanläheisempi, otteiltaan karheampi luovuus.”
Luovaa kitkaa
reilusti näkyviin
Vastakkainasettelun sijaan Linjama toivoo luovaa kitkaa erilaisten toteuttamistapojen välille. "Komiteamusiikillista" otetta hän vierastaa luonnehtien sitä säyseäksi ja vähäveriseksi: liian usein tärkeää tuntuu olevan se, ettei vain tapahtuisi mitään.
Linjama oli aikoinaan tuttu kirkkovieras Olarin kirkon messuissa. Sittemmin hänen tiensä vei Tapiolan seurakunnan alueelle ja kotikirkko löytyi sieltä. Miksi takaisin Olariin?
”Kaksi lastani on aikoinaan kastettu Olarin kirkon messuissa. Ylitän nyt itse ikävuosissani viidenkympin rajapyykin, ja haluan palata entiseen kotikirkkooni juhlistamaan elämäni tätäkin hetkeä jumalanpalveluksen merkeissä”, Jyrki Linjama vastaa.
Su 22.4. klo 18 Olarin kirkossa (Olarinluoma 4) Jyrki Linjama: Completorium, Yön rukoushetki. Kaija Nuoranne, sopraano; Teppo Lampela, kontratenori; Pauliina Fred, traverso ja nokkahuilu; Mikko Perkola, gamba; Anna Franzon, cembalo; Jarmo Jussila, puhe. Vapaa pääsy.
Jaa tämä artikkeli: