Yrittäjäksi 19-vuotiaana
Sensein kuono lepää raukeana vaaleanpunaisella tyynyllä, kun Aino Toivola , 21, kietoo villakoiran otsatukkaan pinkkejä kumilenkkejä. Kello lähentelee iltakahdeksaa ja koiratrimmaamo Ainikun omistajalla on viimein aikaa helliä omaa lemmikkiään trimmauspöydällä.
Toivola perusti Ainikun Unikkotielle Pukinmäkeen valmistuttuaan eläintenhoitajaksi kaksi vuotta sitten. Idea trimmaukseen erikoistumisesta syntyi ammattikoulun viimeisessä harjoittelussa. Yrittäjäisä kannusti oman firman perustamiseen.
– Olen aina tykännyt päättää omista työajoistani ja olla itseni pomo, joten ajattelin, että tämä sopisi minulle, Toivola perustelee.
Aloittelevalta yrittäjältä ei puuttunut ympäriltä auttavia käsiä:
– Aluksi tässä oli vähän koko suku mukana. Pappa ja isä auttoivat remontissa, isoveli ja eno lainasivat rahaa ja äiti neuvoi paperihommissa. Vähitellen olen päässyt omilleni ja saanut velat maksettua takaisin.
Ensimmäiset viikot ja kuukaudet olivat jännittäviä.
– Istuin täällä yksinäni ja odotin, että puhelin soisi tai joku astuisi sisään. Kun jotain tapahtui, se tuntui ihmeelliseltä, Toivola muistelee.
Toivola vei julisteita koirapuistoihin ja kauppoihin sekä osti Google-mainontaa. Vähitellen ovi alkoi käydä Ainikussa useammin. Tehokkaimpia viestinviejiä olivat huolellisesti puunatut koirat ja tyytyväiset omistajat.
Trimmauspöydän vieressä on kolme paksua mappia täynnä yksityiskohtaista tietoa siitä, miten kutakin koiraa on hoidettu.
Toivola pyrkii ulkonäön lisäksi kiinnittämään huomioita myös koirien terveyteen. Jos hän huomaa suussa, silmissä tai muissa kehonosissa jotain outoa, hän kertoo aina omistajalle. Moni on ollut huomioista kiitollinen ja kääntynyt sen jälkeen eläinlääkärin puoleen.
Trimmauspalveluiden lisäksi Ainikussa myydään hauvoille kaikkea timanttikaulapannoista herkkupaloihin.
Toivola työllistää myös kaksi muuta trimmaajaa. Kolmatta etsitään parhaillaan.
– Ajattelin alussa, että teen vain muutaman koiran päivässä ja elän pienemmin ja pidän enemmän hauskaa.
Kaksi vuotta yrittäjänä on muuttanut suhtautumista työhön.
– Kun asiakkaita on, heitä haluaa palvella. Hirveintä on sanoa vakioasiakkaalle, jonka koirasta kovasti tykkää, että nyt ei ole aikaa.
Vaikka päivät venyvät usein lähes kymmenentuntisiksi, on Toivola tyytyväinen valintaansa. Saa tehdä, mitä rakastaa, päättää omista aikatauluistaan ja oma koira voi pyöriä koko päivän menossa mukana.
– Intohimo auttaa jaksamaan. Ja tietenkin se, että on hyvä tukiverkosto ympärillä.
Äidiltä ja isältä on tullut kysyttyä apua muun muassa esimiesasioissa.
Pitkien päivien vastapainoksi Toivola hankki hiljattain ylläpitohevosen. Kuutena aamuna viikossa hän hurauttaa ennen työpäivää Sipooseen ja hyppää hevosen selkään.
– Metsässä ratsastaessa koirat unohtuvat. Keskityn silloin vain hevoseen. Se on minulle täydellinen irtiotto.
P.S. Asun villakoirani Sensein kanssa Jakomäessä.
Vaadin keveämpää verotusta yrittäjille. Palvelujeni 24 prosentin arvolisävero haukkaa ison osan esimerkiksi 60 euron trimmauksesta, johon menee helposti kaksi tuntia.
Ihmettelen, miten pieni maailma on. Asuin lapsena ja nuorena moneen otteeseen Espanjassa ja törmään jatkuvasti siellä tapaamiini ihmisiin esimerkiksi koiranäyttelyissä.
Maria Ruuska
Jaa tämä artikkeli: