Joukko suomalaisia arkkitehtejä suunnittelin Rufisquen kylään Senegaliin Naistenkeskuksen oppilastyönä. Keskuksen käyttäjät olivat mukana keskuksen suunnittelussa alusta alkaen. Kuva: Juha Ilonen
Yritykset kantavat vastuuta yhteiskunnasta
Puhdistusvälinefirman omistajaa ja suomalaista arkkitehtitiimiä yhdistää halu auttaa maailman vähäosaisia. Rahasta on apua, mutta se ei yksin riitä.
Suomalainen perheyhtiö Sinituote Oy on tähän mennessä jakanut 31 stipendiä Pohjois-Tansaniassa sijaitsevan Gendabin kylän lahjakkaimmille nuorille yläasteopintoihin. Jatkossa tuhannen dollarin stipendejä on tarkoitus jakaa 30 vuosittain. Stipendi kattaa opiskelukulut Singen sisäoppilaitoksessa.
Myös Gendabin kylän ala-asteikäiset lapset saavat nauttia suomalaisen yrittäjän hyväntekeväisyydestä: Ilkka Brotheruksen omistama Sinituote on rahoittanut kylän peruskoulun rakentamista vuodesta 2006. Viime vuonna koulu nimettiin virallisesti SINI Hargushay Primary Schooliksi. Hankkeen on määrä kestää kymmenen vuotta, ja tavoitteena on tilat yli tuhannelle oppilaalle sekä asuntoja 14 opettajalle.
Menestys mahdollistaa auttamisen
Jokainen, joka on siivonnut kotiaan Sini-tuotteilla, saa Ilkka Brotherukselta luvan tuntea hyvää mieltä osallisuudestaan Gendabin kyläkouluhankkeessa. Yrittäjä ei nimittäin voisi kantaa yhteiskuntavastuutaan ilman taloudellista menestystä. Sitä taas ei tule, elleivät kuluttajat käy Sini-ostoksilla.
– Vain kannattava yritys voi tuottaa hyötyä sidosryhmilleen lähellä ja kaukana. Perheyrityksen kohdalla yrityksen vastuuta ei oikein voi erottaa yrittäjän omasta, henkilökohtaisesta vastuusta, Brotherus korostaa.
Menestyvien yrittäjien hyväntekeväisyyshankkeet ovat Suomessa suhteellisen uusi asia. Joitakin hengenheimolaisia Ilkka Brotheruksella on: esimerkiksi Cargotecin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herlinon perustanut Elävä Itämeri -säätiön parantamaan Itämeren heikkenevää tilaa. Yhdysvalloissa yrittäjien hyväntekeväisyydellä on pidempi historia. Siellä hyväntekeväisyys yhdistetään myös laajemmin yritysten yhteiskuntavastuuseen, kun taas Euroopassa korostetaan yrityksen vastuuta omassa toiminnassaan ja alihankkijasuhteissa.
Sinituote ei kuitenkaan ole vain antavana osapuolena Gendabin kyläprojektissa. Hankkeen lähtökohtana oli Brotheruksen perheen ihastus Afrikkaan ja afrikkalaisten ihmisten positiiviseen elämänasenteeseen. Halu auttaa afrikkalaisia on johtanut pitkäjänteiseen hankkeeseen, joka tuottaa ylpeyttä koko yhtiölle ja sen työntekijöille. Eikä imagohyötyjäkään pidä väheksyä.
Kyläläiset tekevät talkoita
Ilkka Brotheruksen mukaan hankkeeseen on toistaiseksi käytetty rahaa noin 200 000 euroa. Koska projekti toteutetaan yhteistyössä kyläläisten kanssa ilman välikäsiä, rahaa ei kulu hallintokuluihin. Kyläläiset osallistuvat rakentamiseen talkootyöllä.
Brotherus myöntää, että maapalloa ja sen asukkaita vaivaavien ongelmien keskellä kyse on ”vain pienestä pisarasta meressä”.
– Vaikutukset ulottuvat kyllä koululaisia ja heidän perheitään laajemmalle. Hankkeen vaatima kylän järjestäytyminen ja talkootyö ovat lisänneet kyläläisten vastuunkantoa ja tulevaisuususkoa, Brotherus pohtii.
Naistentalo syntyi harjoitustyönä
Gendabin kyläprojektilla ei ole suoraa yhteyttä Sinituotteen ydinliiketoimintaan. Helsinkiläiset arkkitehdit Saija Hollmén, Jenni Reuter ja Helena Sandman sen sijaan pyrkivät työssään toteuttamaan henkilökohtaisia arvojaan.
– Meillä on ehkä ylikorostunut yhteiskuntavastuu, naurahtaa Saija Hollmén. – Olemme herkkiä havaitsemaan epäkohtia ja haluamme käyttää osaamistamme niiden lieventämiseksi.– Mutta en halua kutsua sitä maailmanparantamiseksi, täydentää Jenni Reuter. – Teemme sitä, mitä teemme, koska se tuntuu mielenkiintoiselta ja mielekkäältä. Lähtökohtana ei ole se, että teemme muille hyvää emmekä halua saattaa muita kiitollisuudenvelkaan.
Hollmén, Reuter ja Sandman löysivät uralleen suunnan Senegalista keväällä 1996, vaikkeivät sitä silloin vielä tienneet. He olivat mukana arkkitehtiopiskelijoiden opintomatkalla perehtymässä paikallisiin suunnitteluongelmiin kulttuurivaihdon merkeissä.
Rufisquen kaupungissa työskennelleen suomalaissosiologin Anna Rosenlewin kautta he tutustuivat paikalliseen naisryhmään ja päätyivät harjoitustyönään suunnittelemaan heille Naistenkeskuksen. Monivaiheinen projekti kesti kaikkiaan viisi vuotta. Rakentamisessa suosittiin paikallisia ja ekologisia ratkaisuja.
Turvakotia suunnitellaan Tansaniaan
Vuonna 2007 arkkitehtikolmikko perusti Suomeen kansalaisjärjestön, Ukumbi ry:n, joka tarjoaa arkkitehtisuunnittelua vähäosaisille väestöryhmille. Swahilinkielinen sana tarkoittaa kokoontumispaikkaa tai foorumia. Suunnitteilla on muun muassa naisten turvakoti Moshiin Tansaniaan yhteistyössä paikallisen naisjärjestön KWIECOn kanssa sekä työpajoja naisosuuskuntien käyttöön Kigalissa Ruandassa. Turvakodin budjetti on noin 300 000 euroa. Rahoitusta naiset hakevat muun muassa ulkoministeriöltä, mutta toivottavat tervetulleiksi myös vastuulliset suomalaiset yrityskumppanit.
Jaa tämä artikkeli: